Koko helmikuu on ollut sellaista hässäkkää, että blogi on auttamatta jäänyt täysin huomiotta. Minulla oli paljon ideoita ja asioita, joista minun oli tarkoitus postailla, mutta koskaan ajatukset eivät muuttuneet teoksi. Nyt haluan kuitenkin jakaa teille kuvia ja tunnelmia yhdestä maailmani ihanimmasta päivästä.
Harjoituksien alkaessa olin lähes tulkoon kauhuissani. Mitä ihmettä minä olenkaan ajatellut?! Minä, joka suurinpiirtein omistan kaksi vasenta jalkaa, olen päätynyt tanssimaan wanhat. Kauhuani ei missään nimessä lievittänyt se, että myöhemmin sain tietää tanssiparini olevan oikeasti todella hyvä tanssimaan. Harjoituksissa oli kuitenkin yllättävän hauskaa ja jossain vaiheessa aloin oikeasti nauttia tanssimisesta ja wanhojenharjoituksista muodostui päivän kohokohta.
Lukuisia iltoja tuli vietettyä koneen äärellä metsästäen erilaisia pukuja. Päädyin tilaamaan oman pukuni netistä mittatilaustyönä, jota myöhemmin vielä jouduttiin lyhentämään aika reippaanlaisesti. Lisäksi nyöritysnauha oli kovin huonolaatuinen, joten ostin ommeltun organza nauhan tilalle satiininauhaa :))
Parempia kuvia mekosta:
Kampauksen suhteen minulla oli vain yksi toive: haluan hiukset kiinni. Tiarat eivät ole koskaan olleet oikein minun juttuni enkä kokenut olevani prinsessa, joten en halunnut tiaraa kampaukseeni, sen sijaan tilasin tuollaisen kukallisen hiuskoristeen, jonka halusin kampauksen sivulle. Kampaaja, joka laittoi hiukseni, oli aivan älyttömän hyvä ja pidin todella paljon kampauksestani. Kampaus oli niin kestävä, että minulla oli se vielä sunnuntainakin päässä :D Nukuin kaksi yötä eikä kampaukselle käynyt kuinkaan (enkä edes nukkunut istualtaan tai hiuksiani varoen :D)
Tässä näette hiukan tuota kampausta :) Tämä kuva (ja kaikki ulkokuvat) on otettu lauantaina, sillä en älynnyt perjantaina ottaa ulkona kuvia. Okei, on se hiukan kärsinyt, mutta minä olin kumminkin nukkunut sillä eli siihen nähden se on vielä hyvässä kunnossa
Stressasin Wanhojentansseja etukäteen älyttömän paljon, mutta virallisena päivänä minä nautin jokaisesta hetkestä! Kaikki ne tuskaiset laittautumishetket pukuhuoneessa, kehittävät keskustelut ennen ja jälkeen esityksen, viime hetken ulkonäkökriisit ja itse tanssiesitykset tekivät päivästä ikimuistoisen. Viisi vuotta olin varma, etten tanssi wanhoja, mutta onneksi päätin kuitenkin toisin ja kysyin Anssia tanssiparikseni. Turhaan ei sanota Wanhojen olevan yksi lukioajan parhaimmista hetkistä!
Minulla ainakin näkyi olevan hauskaa :D
Ihanat tytöt!
Henna, Mari-Ann, Minä ja Taru
'
Minä kahden prinsessan kanssa :)
Taru, Minä ja Henna
Oppilaskunnan puheenjohtajat :)
Ihana ystäväni Saana tuli kattomaan wanhoja oli ihana nähdä pitkästä aikaa! :)
Tässä vielä pari onnistunutta ulkokuvaa. Oli hiukan kylmä..
Täytyy myöntää etten kuitenkaan osannut kuvailla tätä kokemusta niin hienosti kuin olin ajatellut. Lyhyesti kiteytettynä: Päivä oli aivan mahtava ja ikimuistoinen!
