Ajatuksia Vakavasta ja riparista

Toukokuun alussa osallistuin (jälleen) VAKAVA-kokeeseen. Tänä vuonna olin uudella lailla motivoitunut opiskeluun ja järjestin aikaa opiskelulle mahdollisimman paljon. Värikoodasin kirjaa ja sanastoa, kirjoitin muistiinpanoja ja liimailin tarralappuja sinne sun tänne. Lisäksi tein paljon harjoituskokeita (suosittelen lämpimästi! Harjoituskokeet auttavat todella paljon hahmottamaan millaisia kysymyksiä kokeessa voi tulla vastaan).

Pääsykoepäivän aamu oli ehkä yksi elämäni hirveimmistä. Heräsin jo aamukuuden jälestä kauheaan paniikki/ahdistustilaan "pakko nousta lukemaan" -ajatuksella. Yritin muka tehdä vielä harjoituskokeita, mutta keskittymistä ei löytynyt nimeksikään. Aamupala ei maistunut ja se minkä väkipakolla söi ei pysynyt sisällä. Jännitin niin pahasti, että oksensin koko aamun. Koe alkoi vasta yhdeltä joten ehdin hyvän tovin panikoida. 

Minun pelastuksekseni pari hyvää ystävääni olivat laittaneet tsemppiviestejä ja toinen sattui olemaan facebook chatissä. Unohduin juttelemaan ja purkamaan jännitystäni enkä huomannut ajan kuluvan.

Kokeen jälkeen hyvin ansaittu PätkisLatte! Tämän takia rakastan kahvia!

Bussipysäkille kävellessä, bussissa ja yliopistolle kävellessä kuuntelin musiikkia ja yhtä tiettyä tsemppibiisiä (ja kirosin mielessäni, miksi valitsin kaikista raskaimman ja mäkisimmän reitin). Yliopistolle päästyäni pää löi hetken tyhjää ja jouduin tosissani miettimään, minkä takia tänne tulinkaan. Vielä saliin mennessä olo oli jotenkin epätodellinen ja epävarma, mutta ajattelin itsekseni; "Hitto vieköön! Tätä varten minä olen tehnyt töitä viimesen kuukauden. Minähän aion päästä tästä kokeesta eteenpäin!" 

Onnistuin tekemään tyhmiä virheitä. Loppupuolella aika meinasi loppua ja tehtäviä tarkistaessa onnistuin korjaamaan väärin. Periaatteessa minun olisi pitänyt pyytää uusi lomake ja siirtää kaikki vastaukset siihen, mutta tulin siihen tulokseen että alle 10 minuutissa se ei onnistu ja päädyin ottamaan tietoisesti miinuspisteitä.

Kuitenkin papareita palauttaessa itellä oli ihmeen hyvä ja tyyni olo ja aloinkin jo miettiä, että mulla on suorastaan pelottavan hyvä olo.

 Se tarkoittaa joko 

A) Olin todellakin tehnyt parhaani ja yltänyt yllättäviin tuloksiin 

tai

B) Koe meni todellasuudessa niin surkiasti ko vaan voi mennä. 

Valmennusporukan mielestä koe oli tosi vaikia ja koepäivän iltana FB-ryhmä täyttyi kommenteista, jotka kirosivat koko koetta. Muutama kysymys oli myös mun mielestä aika tulkinnanvarainen ja välillä piti tosissaan ajatella, että mitä hittoa tässä oikein halutaan. Mitä pitemmälle kommentteja luki, sitä huonommin kuvittelin itse pärjänneeni. 

Päätin käydä hakemassa Nuvolesta  (aidon italialaisen) lohdutusjätskin.
Tällä kertaa yhdistin suklaata ja pistaasia, nam nam!

Vannoin, että jos minä pääsen oikeasti jonnekin yliopistoon kahlattuani tuota violettia kirjaa, en ikinä luovu siitä vaan annan sille kunniapaikan mun kirjahyllystä. Sanaston ja muistiinpanot pistin kyllä tuhannen palasiksi (minkä voitte kuvasta huomata! :D).

Turussa päätin unohtaa koko pääsykokeen ja päädyimme siskoni ja tämän miehen kanssa seuraamaan Euroviisujen karsintoja ja pelaamaan RappaKaljan matkaversiota. 

 Euroviisuista sen verran, että minun ehdoton suosikkini oli Alankomaat. Ihana kappale ja seesteinen esitys, jossa ei ollut mitään turhaa. Suomen edustajat Softenginen pojat esiintyivät todella hyvin ja pitkästä aikaa sai olla tyytyväinen Suomen edustajiin :)

Turun reissun jälkeen vietettiin äitienpäivää ja sitten olikin leiripalaveri ja ripariryhmän viikonloppuleirin aika. Mahdollisesti viimeistä kertaa olen isosena, mutta niin hullun paljon siitä hommasta pidän, että vielä tänä kesänä hakeuduin leirille. Viides vuosi ja kuudes kerta alkaa kuitenkin olla mun "urani" loppuhuipennus :D

Herätykseksi pyydettiin vaadittiin saksofonisooloa, joten eihän siinä auttanut muu kuin ryhtyä pitkästä aikaa reenaamaan. Olen siis nuorempana soittanut aktiivisesti fonia muutaman vuoden, mutta lopetettuani soittotunnit kieltäydyin liittymästä puhallinorkesteriin. Fonia olen jatkossa soitellut lähinnä omaksi ilokseni, mutta turhan harvoin kylläkin. Kun pitkästä aikaa alkaa soittamaan, meinaa otteet olla hiukan hukassa. Mutta herätys sujui näppärästi, eikä kukaan tänä vuonna uhkannut heittää mun fonia mereen, joten edistystä sekin :D

Pakkaaminen ei jostain syystä ikinä luonnistu meikäläiseltä. Luulisi, että vankalla kokemuksella pakkaaminen kävisi käden käänteessä ja mukana olisi vain ne tarpeellisimmat, mutta ei.

Pääsykokeiden jälkeen pahin stressitila alkoi hellittää, mutta valitettavasti se ilmeni hulluina lihaskipuina. Jouduin käymään pariinkin otteeseen jäsenkorjarilla, kun ei tuumannu aamulla ylös päästä. Oikea ranne alkoi taas reistailemaan oikein kunnolla ja jouduin leirillä käyttämään tukisidettä ja syömään särkylääkettä. Kivusta huolimatta onnistuin nauttimaan ihanasta leiriviikonlopusta. 

Innolla ootan kesäleiriä, sen verran mahtava porukka oli messissä! (:

Egyptiin

Lupasin viimeksi postausta penkkareista, mutta valitettavasti sitä saa vielä odottaa. Kulunut viikko on kulunut töissä, pakatessa ja stressatessa eli aikataulu on ollut tiukilla. Penkkareista jäänyttä univelkaa on yhä jäljellä, mutta ehkä kesään mennessä saan unirytmin takaisin raiteilleen :D

Kannuksen seurakunnassa hiihtoloman rippileiri vietetään Egyptissä. Muutamia kuukausia sitten ystäväni Raita houkutteli minua lähtemään mukaan reissuun ja arvaatkaa mitä, minä, syystä tai toisesta, suostuin!

Egyptiin lähteminen lukulomalla ei ehkä ole se kaikista viisain vaihtoehto, mutta toivottavasti reissu hiukan nollaa ajatuksia ja tuo voimaa kirjotuksiin. Ryhmä on ainakin mainio ja isosporukka (Raita, Kalle ja minä) on loistava :)

Istun tällä hetkellä bussissa matkalla Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Huomenna lennolle aamusta Egyptiin ja palaamme seuraavana sunnuntaina . Toivotaan, että matka sujuu turvallisesti ja pääsemme kaikki ehjänä sekä kokemusrikkaina takaisin Suomeen :)

Hyvää hiihtolomaa teille, jotka sitä vietätte! Itse vietän sen yli 30 asteen lämmössä :P

P.s. Tämä postaus on kirjoitettu puhelimella, joten minulla ei ole aavistustakaan minkä näköisenä tämä teksti julkaistiin

Se pyytää viereeni..vielä jää

Anteeksi taas tämä pitkään jatkunut hiljaisuus. 

 Elämä on ollut astetta kiireisempää, joten kirjoittamiselle ei ole jäänyt aikaa :/

Meidän pienellä lukiollamme on tosi laaja musiikinkurssien valikoima, joka on ihan huippu juttu! Viime jaksossa meillä oli musiikkiprojekti-kurssi, jonka ideana oli suunnitella ja toteuttaa projekti, musiikkiesitys, joka esitettäisiin jakson loppupuolella. Siinä oli kyllä ihan mukavasti tekemistä ja stressaamista. 

WeHeartIt

En ole koskaan laulanut yksin sooloa, mutta tuolla projektissa minulla oli oma soolobiisi ja voi taivas, miten paljon minua jännitti ja pelotti! Ensimmäisen esityksen jälkeen tajusin olevani yhä hengissä, joten jännitys alkoi hiukan helpottaa seuraavissa esityksissä. Meillä oli kolme koululaisesitystä sekä yksi iltaesitys vanhemmille ja kavereille. Esitykset meni ihan mukavasti ja projektimme sisälsi tosi kivoja kappaleita joita oli mukava kuunnella :)

Minä päätin viedä projektiimme jotain suomenkielistä:
 

Kappale on minusta tosi kaunis ja pidin paljon sen esittämisestä. Sain positiivista palautetta eläytyvästä laulusta ja herkästä tulkinnasta :) Meiän äiti oli ostanu mulle kimpun keltaisia ruusuja ja suklaata ensimmäisen yksinlaulun kunniaksi :D

YO-tulokset tuli festariperjantaina, joten en päässyt hakemaan niitä ennen kuin maanantaina. Psykologia ja ruotsi lähtivät molemmat rajatapauksina, joten kummastakaan ei voinut varmasti mitä tulee takaisin. Hihkuin kuitenkin riemusta, sillä molempien pisteet oli noussu ja arvosanat kallistuivat ylöspäin! Hurraa!

Koeviikolla minulla oli neljä koetta ja kaksi vapaapäivää. Tein enkun kokeen aikaisemmin, jotta sain vapaapäiväni maanantaille ja tiistaille. Neljän päivän viikonloppu, luxusta! Ennen ja jälkeen festareiden uurastin läksyjen parissa hullun lailla ja kahden viikon ajan nukuin maksimissaan viiden tunnin öitä. Sunnuntaina yritin nukkua kasaantunutta univelkaa pois.

Lauantaina olin rippikoulupäivässä vetämässä seurisrastia loistavan Tiian kanssa :) Me pidettiin aika hyvin järjestystä yllä ja laitettiin lapsoset maalaamaan, tai oikeastaan painamaan, kädenjälkensä sormiväreillä! Kesäleirien isoset tiedetään vasta ensi vuonna, mutta minä ja kaksi muuta isosta olemme menossa Egyptin-riparille helmikuussa. Lauantaina näin ensimmäisen kerran matkaan lähtevät rippikoululaiset :D

Pahoitteluni, että tämä postaus on sisällöltään sekava ja vähäkuvainen.
Minulla on monta postausajatusta rästissä. Yritän päästä niihin käsiksi pian, mutta ensin saatte kuulla festareista! :)

Kolminkertaisesti Iso(nen)

Kesälomani ensimmäinen viikko kului matikan abikurssilla. Sen viikon ajan mielessä oli yksi ajatus: "Ensi viikolla Ruonalle" Täytyy myöntää, että trigonometristen funktioiden sivussa loin listaa siitä, mitä kaikkea olisi pakattava mukaan. 

Voisi hyvin kuvitella, että kolmatta kesää isoseksi menevä osaisi jo ulkoa mitä kaikkea leirille on otettava mukaan, mutta ei. Jokaiseen säähän on varauduttava, mutta tavaraa ei myöskään saisi olla liikaa. En keksi mitään niin turhauttavaa, kuin pakkaaminen. Oikeasti.

R2:n viikonloppuleirillä isoshommissa oli naisvalta. Kumpikaan leirin kahdesta pojasta ei päässyt paikalle. Onneksi me olemme osaavia naisia ja hoidimme hommat miestenkin puolesta, mutta oli kuitenkin mukava saada kesäleirille peräti kolme poikaisosta: Antti, Teemu ja Joona. Jostain kumman syystä poikien enemmän tai vähemmän järkevissä jutuissa on jokin "leiritaika" joista lapsoset tuntuvat nauttivan joka vuosi. 

Antti varsinkin selittää välillä sellasia juttuja, että oksat pois. Isoset meni etukäteen Ruonalle valmistelemaan paikkoja ja fiksuna ihmisenä olimme Tarun ja Elinan kanssa Antin kyydissä. Menomatka Himangalle koostui siitä, että kuuntelimme Frontside Ollieta, Tytöt Tykkää, Coco Jambo sekä 10 minuutin pätkän PULLAVA LAULUA! Sen jälkeen koko leiriviikon ajan laulettiin pullavaa. 

".. Ei tartte veistä vaivata, kun alkaa pullaa kaivata.

Valmiina paloina, viipaleina maukkaina.

Pu-pu-pu-pullava, pu-pu-pu-pullava, pu-pu-pu-pulla pullava, pulla-pullava

Pullava"

Jep. Pullavaa laulettiin muutaman kerran ja jossain

vaiheessa lehtori totesi " Nyt lopettatte tuon hirveän, hirveän laulun hoilottamisen" 

Leirillä innostuin leipomaan legendaarista

valkosuklaakakkua keskellä yötä. Olin tarkoittanut sen isosille ja

työntekijöille, mutta yhdelle meidän leiriläispojalla (ja nimenomaan mun ja

Elinan suloisella lapsosella) sattui olemaan synttärit leirinaikana. Tämän lapsen synttäriaamuna menimme muutamien isosten kanssa laulamaan

aamuherätyksenä hänelle synttärilaulun ja veimme lautasella palan valkosuklaakakkua

Asettelimme vieläpä tuikun kynttiläksi siihen lautaselle :D

Leipomisen lisäksi innostuin myös leikkimään kampaaja.

Tämän tästä joku isosista joutui istumaan "kampaajan tuoliin" ja

antamaan hiustensa kohtalon minun päätettäväkseni :D Kaikista, enemmän tai

vähemmän, hienoista aikaansaannoksista (mm. Elinan täydelliset luonnostaan punertavat hiukset ihanilla enkelikiharoilla sekä Renaten leiskuvan punaiset kiharat ja banaaninuttura) ei muistettu ottaa kuvia :( Mutta tässä on muutamia kuvia muista aikaan saannoksista

Kiharrussauvalla toteutetut kiharat Kristelin suoriin hiuksiin :)

Vilma toivoi irokeesiä. Viime kesän leirillä Eve, joka on yksi parhaimpia minun tuntemia hiustenlaittajia, teki hänelle mahtavan irokeesin :) Minä en sellaista osaa tehdä eikä minulla ollut sellaiseen sopivia välineitä/aineita, joten tein tällaisen korkean ja tuuhean "leijonaharja-irokeesi" :D Kyllä se hiukan keräsi katseita ja hihkumista leiriläisten keskuudessa.

Tarulla on ihanat rastat, mutta kampausten tekeminen vaatii hiukan enemmän miettimistä. Kiharoita ei ihan onnistu tekemään :D Taru kertoi, että rastoista voi solmia jonkinlaisia kampauksia. Pitihän sitä ehdottomasti kokeilla, vaikka en ole koskaan ennen käsitellyt rastoja. Ensimmäisellä kerralla homma ei oikein onnistunut, mutta toisella kerralla teknikka oli paljon paremmin hallussa. Sain solmimisella aikaan tosi kivan nutturan, jonka pääpaino oli takana. Tarun keskeltä jakautuville otsahiuksille piti keksiä jotain, joten pientä tupeerausta ylös-taakse ja sivulle söpöt kiharat. Koristeeksi vielä valkoinen ruusu ja Voila! Kaksi alinta kuvaa on otettu tosi pimeässä tilassa ja ovat äärimmäisen huonoja laadultaan, mutta niistä saa hiukan käsitystä siitä miltä kampaus näytti eri puolilta.

Leikkiminen ei jäänyt siihen, sillä toteutimme eräässä iltaohjelmassa legendaariset naamat. Antti ja Joona olivat uhreina, minä ja Taru käsinä. Minulla oli kana kynittävänä Antin kanssa joten saatoin suorittaa kostoni tämän leikin avulla :D

Aluksi kaikki oli vielä hyvin ja Anttikin nojaili kaikessa rauhassa kättä vasten (puolihupia syntyi siitä tosiasiasta, että minä olen lyhyt -> super lyhyet kädet)

Hetken päästä alkoi kuitenkin tapahtua. Antille piti syöttää jogurttia ja vettä oikeastaan joka välissä. Meni Gottuubeen lakat hiukan muualle ko hiuksiin niin poika parka vaati kaiken aikaa juotavaa tai syötävää..

Huulimeikit ja silmämeikit naamaan..kirjaimellisesti

Loppusilauksena söpöt kukat vielä geelattuihin hiuksiin (eli puoli purkkia geeliä ja kilo lakkaa)..

..Ja pojat oli valmiita Robinin keikalle!

Viimeisessä illanvietossa kierrätämme sydämet, joihinka jokainen leirillä ollut saa kommentoida jotain kivaa. Tämän vuotinen sydän oli aika täynnä erilaisia asioita, jotka piristivät paljon mieltä :) Muurinpohjalättyjen paistosta ja hiustenlaitosta oli aika paljon kommenttia :D Minusta kaikista hauskinta näissä sydämissä on se, että juuri ne ominaisuudet joita itse itsessään vihaa ovatkin juuri niitä ominaisuuksia joista muut pitävät sinussa. Omasta mielestäni minulla on aivan kamala tapa nauraa, mutta sydämessäni luki pariinkiin otteeseen "ihana nauru". Ihmisen pitäisi ymmärtää olevansa arvokas kaikkine ominaisuuksineen :)

Sydämiä onkin kertynyt jo neljä. Yksi omalta leiriltä ja kolme on isosvuosilta. Nämä sydämet ovat huoneeni ilmoitustaululla ja huonona päivänä ilahdutan itseäni lukemalla näitä. Jokaisen taakse olen kirjoittanut vuosiluvun ja ryhmän, jotta vanhana mummona voin muistella näitä leirivuosia :D

Myös salikset kuuluvat viikkoleiriin! Viikon ajan kirjoittelemme nimettömiä kirjeitä salaiselle ystävälle "postin" kautta, jotka arvottiin leirin alussa. Viimeisenä iltana salikset paljastetaan ja jokainen vie ystävälleen viimeisen kirjeen tai lahjan henk.kohtaisesti. Minulla oli saliksena poika, arvasin sen heti ensimmäisestä kirjeestä, mutta en arvannut hänen askartelevan minulle näin suloista otusta lahjaksi :D 

Leiri oli kyllä niin mahtava! 

Lapset oli mitä ihanimpia ja isosporukka mitä mainioin! 

Itse asiassa hehkutin tätä samaa asiaa huhtikuussa tässä postauksessa ja voin todeta, että viikkoleiri oli yhtä hyvä ellei parempikin :)

(Anteeksi tämä superpitkä postaus, jonka kirjoittaminen kesti..kauan)

Tahtoo takas leirille...

Heipä hei! Viime viikko vierähti melkoisessa kiireessä ja vilskeessä ja niin tuntuu käyvän myös tälle viikolle. Viime viikonloppuna oli R2:n viikonloppuleiri jossa olin isostelemassa Viliman, Renaten, Kristelin, Tarun ja Elinan kanssa. Pakko hehkuttaa täällä(kin), että tuo viikonloppuleiri oli ehkä paras ikinä! Lapsoset, isosporukka ja muutenki yhteishenki oli niin loistava, että ihte oikein hämmästyi miten mahtava leiri voikaan olla. 

Itse olin (jo) kolmatta kertaa isosena, mutta siitä huolimatta jännitän leirille lähtemistä aina yhtä paljon. En tuntenut riparilaisista ketään, ainoastaan muutaman nimeltä. Oli ihana tutustua kaikkiin näihin loistaviin tyyppeihin ja odotan innolla kesäleirille pääsyä!

Eipä siellä sitten ehtinyt sen kummemmin kuvailla mitään, vaikka kameran raahasinkin mukaan. Totuus on kuitenkin se, että isoset nukkuivat n. 4 tuntia per yö, joten hereillä pysyminen vaati paljon..paljon kahvia (Hassua, että vaadittiin kaksi kesää riparilla ennen kuin opin juomaan kahvia :D).
Sääkään ei oikeen sallinut ulkokuvailua, sillä kumpparikelit oli kaiken aikaa. Lähtöpäivänä paistoi aurinko ja sillon pystyttiin pelaamaan norjalaista lapsosten kanssa. mikä oli muuten käsittämättömän hauskaa!

Renate ja minä

 Kun isoset ovat valamiiksi hiukan.. noh, hullummanpuoleisia, ei heiltä voi odottaa mitään järkevää toimintaa..eiku. No joo, eiköhän me oltu ihan hyviä isosia :)
Voin kertoa, että erilaiset pelit kuten UNO ja ALIAS paljastavat sisäisen kilpailuhenkisyyden ja vietimme hauskoja hetkiä kaksi tuntisessa Uno-ottelussa sekä Alias matsissa.

 Leiriltä paluu arkeen ei ollut tippaakaan kiva. Samantien joutui ryhtyä oikein laittautumaan (koko viikonlopun ajan tuli kuljettua tyyliin collegehousuissa ja meikkinä meikkivoide ja ripsari) ja lähteä kuoron kevät konserttiin laulamaan. Ei siinä mitään, mutta itseltänihän lähti ääni heti konsertin alkupuolella ja siitä asti olenkin ollut ihanassa flunssassa.

Koska minulla ei ole kummempia kuvia leiriltä, ajattelin ilahduttaa teitä Viliman ottamilla kuvilla. Fanni oli pääsiäisen tienovilla pitkästä aikaa Kannuksessa käymässä joten eräänä päivänä minä, Renate, Vilma ja Fanni päätimme lähtiä Kokkolaan syömään ja hengailemaan. Nämä kuvat on otettu Kokkolan Mustakarilla. Tack så mycket Vilma! :)

Suosikkikuva:

 (p.s. Pidän tosi paljo tuollaisista vanhahtavista väreistä, jotka muokkasin tähän kuvaan)

Huomenna suunnaksi Tampere! Tiedossa on aikainen herätys, junamatka sekä tutustuminen Tampereen Yliopistoon.