Tiedättekö mitä?
Yo-kokeet
on
ohi.
Se on loppu ny. Lukio nimittäin.
Viime viikon perjantaina istuin viimeiset kuusi tuntia salissa kirjoittamassa reaalia. Reaalin yo-kokeet ovat minusta ehkä hirveimpiä ikinä. Kuusi tuntia ei tunnu mitenkään riittävän kuuden esseen kirjoittamiseen. Pääasia kuitenkin on, että kaikista kirjoituksista on nyt selvitty hengissä.
Kirjoitusten jälkeen olin aivan tillintallin. Yritin työntää pankkikorttia bensa-aseman automaattiin väärinpäin ja ihmettelin suuresti, miksei kortti muka voitu lukea. Unohdin viedä kyydissä olevan ystäväni kotiin ja köröttelin komiasti ohi risteyksen ajoin mutkan kautta. Olin antanut kaikkeni kirjoituksissa, joten aivotoiminta oli loppupäivän suurin piirtein nollassa. Kotona oli kuitenkin vastassa ihana äiti, joka oli laittanut tarjolle pizzaa, kreikkalaista salaattia ja valkosuklaa-puolukkakakku! Ai että, mitä luksusta!
Tänään sain tietää muutamia tuloksia ja päivä on ollut todella ristiriitainen. Aivan ihana maanantai etten sanoisi.. Kielen kokeen minä olin kämmännyt ihan totaalisesti ja olen itkenyt, huutanut ja murjottanut siitä syystä. Kyse ei onneksi ole reputtamisesta, mutta olin todella pettynyt itseeni.
(Kiitokset teille ystäväni, jotka tulitte tänään vastaan! Olitte ihania!)
Kolme vuotta pitkää matikkaa on ollut oman lukio aikani hirvein virhe ikinä. Pitkä matikka sopii niille, jotka aikovat insinööreiksi, lääkäreiksi ynm tai omaavat oikeasti matemaattista ajattelua. Itse en kuulu kumpaankaan ryhmään.
Useamman kerran, kuluneen kolmen vuoden aikana, opettajamme on yrittänyt selittää minulle kuinka tehtävän annon lausekkeen funktiosta nähdään kyseessä olevan tämän ja tämän näköinen hyperbeli ja paraabeli ja koska vakio on tämä niin leikkauspiste on tämä ja tämän pinta-alan arvot saadaan selvittämällä tämän yhtälö vähennettynä etäisyys tuosta pisteestä ja ja ja..
Vastaukseni on aina sama:
Aha, Oookei... Eli mitä mää lasken ensiksi?
Kukaan ei kysy yo-todistukseni arvosanoja enkä usko, että omalla toivealallani kukaan kysyy mitään konnektiiveista, integraaleista tai aritmeettisista lukujonoista. Osallistuin matematiikan yo-kirjoituksiin siksi, etten kokisi lukeneeni matikkaa ihan turhaan kolmen vuoden ajan (mitä tosin olen tehnyt). Tein kokeen ylimääräisenä, koska matikka pakollisena = tuskin pääsen läpi. Matikan kirjotusten odotukset ei ollu mitenkään korkealla ja iitä tässä suurin piirtein odottelinkin, mutta kas kummaa. Sehän meni jopa kirkkaasti läpi! Kielen tulosten jälkeen minusta tuntui etten halua mennä kuulemaan enää matikan tuloksia, mutta muutin viime hetkellä mieleni. En kuitenkaan osaa pahemmin iloita asiasta nyt, mutta ehkä huomenna voin onnitella itseäni.
Tällaisissa tunnelmissa tänään. Tsemppiä teille, jotka jatkatte lukio opintoja sillä abivuosi on samalla kertaa mitä mahtavinta ja kauheinta aikaa.. :D
Tämän päivän tunnelmia kuvaavat Shrek-aiheiset kuvat: WeHearIt
