Pääsiäinen kului tänä vuonna kovin erilaisissa merkeissä viime vuoteen verrattuna.
Kiirastorstaina olin iltakirkossa, jonka jälkeen kokoonnuimme nuorten kanssa illanviettoon. Hetki siinä taas vierähti, kun juttelimme porukalla kaikenlaista ja tuhosimme nyyttäripöydän antimia.
Pitkäperjantai kului kotona touhutessa ja pakkohan sitä oli päivän aikana myös yrittää opiskella, laihalla menestyksellä tosin.
Pitkäperjantai kului kotona touhutessa ja pakkohan sitä oli päivän aikana myös yrittää opiskella, laihalla menestyksellä tosin.
Lauantaina meillä kävi pari virpojaa, jotka saivat mukaansa reippaasti suklaamunia :D Voi niitä aikoja, kun itse sai koristella pajunkissoja ja lähteä trullikiertueelle, siitäkin tuntuu olevan jo ikuisuus.
Illalla suuntasimme äidin veljen luokse ja kahvittelimme sukulaisten parissa. Sieltä ajoin suoraan kirkkoon, sillä olin luvannut palvella pääsiäisyön messussa kynttilänkantajana. Kädet tärisivät ja polvet meinasivat pettää kävellessäni yksin kirkkokäytävää pitkin. Sytytin alttarilla olevan Kristus-kynttilän ja palasin penkkiin kädet täristen :D Messun päätteeksi päädyimme parin kaverin kanssa ajelemaan, ihan niinkö ennen vanhaan. Pari vuotta taaksepäin meidän nuorteniltojen "jatkot" kuluivat aina autossa ensin ajellen ja sitten parkkipaikalla jutellen. Oli ihan hupaisaa ajella pitkästä aikaa hyvässä seurassa :)
Sunnuntaina aamupäivä kului vaatekriisin merkeissä.
Olimme serkkuni Julian kanssa sopineet, että menemme kuuntelemaan Suvi Teräsniskaa Urjanlinnaan sunnuntai iltana. Koko päivän ajan pengoin vaatekaappiani läpi ja yritin etsiä jotain järkeviä vaatteita. Lopulta päädyin heittämään reppuuni pari asukokonaisuutta, hiusvermeet sekä meikit ja ajelin serkkuni luokse.
Perillä aloimme pikku hiljaa valmistautua illanviettoon kihartamalla hiuksia, meikkaamalla ja vaatteita vaihtelemalla. Julian sisarukset Jonna ja Janina toimivat makutuomareina ja varmistivat, että kehtaamme lähteä ihmisten ilmoille. Viime postauksessa nähty kukallinen mekko pääsi käyttöön mustien leggareiden ja pitsiboleron kanssa ja voi, että miten ihanaa oli viettää lämmintä kevätiltaa nätissä mekossa :)
Harmi, kun meidän iltalookeista ei oo lainkaan kuvia :( Meillä oli oikein onnistuneet kiharat :D
Kymmenen tienovilla suuntasimme kohti Urjanlinnaa, sillä yhdentoista aikoihin alkaisi Suvi Teräsniskan kauan odotettu keikka. Ennen ja jälkeen keikan lavalla soiteltiin tanssimusiikkia ja ihmiset tanssivat iloisina :) Väkeä oli paikalla paljon, mutta nuoria ei ollut ehkä niin paljon kuin olisi voinut kuvitella. Hyvän vinkin myötä, menimme hyvissä ajoin lavan lähettyville ja pääsimme kuin pääsimmekin eturiviin!
Perillä aloimme pikku hiljaa valmistautua illanviettoon kihartamalla hiuksia, meikkaamalla ja vaatteita vaihtelemalla. Julian sisarukset Jonna ja Janina toimivat makutuomareina ja varmistivat, että kehtaamme lähteä ihmisten ilmoille. Viime postauksessa nähty kukallinen mekko pääsi käyttöön mustien leggareiden ja pitsiboleron kanssa ja voi, että miten ihanaa oli viettää lämmintä kevätiltaa nätissä mekossa :)
 | ||||
| From: WeHeartIt |
Kymmenen tienovilla suuntasimme kohti Urjanlinnaa, sillä yhdentoista aikoihin alkaisi Suvi Teräsniskan kauan odotettu keikka. Ennen ja jälkeen keikan lavalla soiteltiin tanssimusiikkia ja ihmiset tanssivat iloisina :) Väkeä oli paikalla paljon, mutta nuoria ei ollut ehkä niin paljon kuin olisi voinut kuvitella. Hyvän vinkin myötä, menimme hyvissä ajoin lavan lähettyville ja pääsimme kuin pääsimmekin eturiviin!
Pidän todella paljon Suvi Teräsniskan esiintymistavasta. Olen puhunut tästä ennenkin, mutta sanonpa vielä kerran. Pidän kovasti siitä, että artisti on jollain tapaa vuorovaikutuksessa ja pyrkii luomaan yhteyttä yleisöön. Uuden albumin kappaleet olivat todella upeita ja olimme Julian kanssa yhtä hymyä koko keikan ajan! Siitä huolimatta, että artisti kärsi alkavasta flunssasta ja laulaminen tuntui raskaalta, hän veti keikan uskomattoman hyvin ja hyvällä energialla. Ei sellaisesta voi muuta kuin ihailla :)
Tiedättekö sen, kun katselet keikan aikana, vaikka kosketinsoittajaa, kitaristia tai muuta bändiläistä ja yhtäkkiä hoksaat, että lavalta katsotaankin takaisin? Jestas, että siinä hetkessä tuntee itsensä kovin tyhmäksi. Puhuimme tästä serkkuni kanssa, kun keikka oli ohi ja vielä vähän ennen lähtöä. Illan yksi kohokohdista oli kosketinsoittaja, joka tuli juttelemaan kanssamme ennen lähtöä. Siinä kohtaa hiukan hävetti, että oli tullut katselleeksi liikaakiin soittajia, mutta siitä oli hyötyä! Kosketinsoittajan mukaan oli mukavaa soittaa flunssasta huolimatta, kun yleisössä on noin iloisia ja hymyileviä kasvoja :D
Meillä oli kaiken kaikkiaan hauska ilta; mahtava keikka, yllättävien tuttujen tapaamista, ajautuminen odottamattomaan seuraan ja keskusteluihin. Kaikesta tästä riitti puhumista vielä myöhälle yöhön serkkuni huoneen lattialla, siskonpedeissä tottakai :)
Onneksi maanantai päivää sai viettää rennosti Beethovenia katsoen :D
Pahoittelen, että postaus oli kuvien puolesta todella köyhä. Unohdin kaiken keskellä aivan täysin kuvien ottamisen :)
