Elokuun kolmas viikonloppu oli omalla kohallani aika extreme. Lauantaina Kannuksessa järjesttiin MonoRock, johon päätin ystäväni Saanan kanssa suunnata kuuntelemaan The Playground Boysia eli Valtteria ja Joonaa. Leikkikentän poijjaat soittaa ihanaa akustista kitaramusiikkia, joka miellyttää ainakin minun korviani :)
Pojat aloitti soittaan jo seittemän aikoihin, joten pikkuinen kiirehän siinä tuli valmistautua, eikä olokaan ollut oikein parhaimmasta päästä. Hiuksillani oli jälleen kerran oma tahto, eikä yhteistyö tullut kysymykseenkään. Tyypillistä.
Kävin hakemassa Saanan ja suuntasimme kulkumme kohti Monoa. Sisäpihalle oli järjestetty lava ja terassialue, jossa väki sai kuunnella musiikkia. Sinne suunnatessamme vastaan tuli vanhempi mies, joka tuijotti minua hetken ja tuli sitten innoissaan kättelemään:
" OHHOH! Minä aivan katoin, että nyt tänne saapui Suvi Teräsniska!!"
Heh, ikävä tuottaa pettymys, mutta en kyllä ole :DD Saana sano myöhemmin, että oisit vaan pokkana sanonu olevas ja kaupannu nimmaria. Muistatteko Juhannus postauksen, jossa kehuin kovasti Suvi Teräsniskaa? Olihan se suuri kunnia. Ei sillä, että sanojalla taisi olla pohjalla vähän promilleja, ole osuutta asiaan :D Poikien jälkeen lavalle astui useita bändejä, joidenka musiikki oli ehkä hiukan liian raskasta meikäläisen sen hetkiseen mielentilaan.
Sitten minä löysin itselleni silmänruokaa. Kiinnitin huomiota kahteen tyyppiin, joista toinen muistutti Criminal Mindsin Reidiä (samanlaiset pandasilmät!) ja toinen erästä musiikkoa, veikkaan rennon nutturan hämänneen. Seurailin illan aikana tätä jälkimmäistä kaveria ja pohdin, mikä hänessä oli niin kovin tuttua.
En päässyt yli tunteesta, että olen varmasti nähnyt hänet ennenkin. Ryhdyin stalkkeriksi. Kuinka ollakaan, löysin päänvaivaa aiheuttaneen miekkosen ja tajusin hänen olevan vanha tuttuni. Hullun luonteeni ja sopivasti lääkkeiden vaikutuksen myötä pistin hänelle viestiä ja varmistin oliko arvaukseni osunut oikeaan. OLI! Olin ollut aivan oikeassa siitä, että tunnen hänet jotain kautta! :D
Tuon illan aikana tuli vastaan monia tuttuja ja monenlaista jäi mieleen :D Onneksi päätimme lähtiä kotiin ihmisten aikoihin. Sunnuntaina olin aika kuollu..
Jos muuten haluatte kuunnella The Playground Boysia niin tsekatkaa tämä:
Pojat aloitti soittaan jo seittemän aikoihin, joten pikkuinen kiirehän siinä tuli valmistautua, eikä olokaan ollut oikein parhaimmasta päästä. Hiuksillani oli jälleen kerran oma tahto, eikä yhteistyö tullut kysymykseenkään. Tyypillistä.
Kävin hakemassa Saanan ja suuntasimme kulkumme kohti Monoa. Sisäpihalle oli järjestetty lava ja terassialue, jossa väki sai kuunnella musiikkia. Sinne suunnatessamme vastaan tuli vanhempi mies, joka tuijotti minua hetken ja tuli sitten innoissaan kättelemään:
" OHHOH! Minä aivan katoin, että nyt tänne saapui Suvi Teräsniska!!"
Heh, ikävä tuottaa pettymys, mutta en kyllä ole :DD Saana sano myöhemmin, että oisit vaan pokkana sanonu olevas ja kaupannu nimmaria. Muistatteko Juhannus postauksen, jossa kehuin kovasti Suvi Teräsniskaa? Olihan se suuri kunnia. Ei sillä, että sanojalla taisi olla pohjalla vähän promilleja, ole osuutta asiaan :D Poikien jälkeen lavalle astui useita bändejä, joidenka musiikki oli ehkä hiukan liian raskasta meikäläisen sen hetkiseen mielentilaan.
Lämpimään kesäiltaan sopi laittaa mustat caprit, oranssi toppi ja harteille heitin valkoisen boleron. Jalassa, tottakai, kesän luottokengät!
En päässyt yli tunteesta, että olen varmasti nähnyt hänet ennenkin. Ryhdyin stalkkeriksi. Kuinka ollakaan, löysin päänvaivaa aiheuttaneen miekkosen ja tajusin hänen olevan vanha tuttuni. Hullun luonteeni ja sopivasti lääkkeiden vaikutuksen myötä pistin hänelle viestiä ja varmistin oliko arvaukseni osunut oikeaan. OLI! Olin ollut aivan oikeassa siitä, että tunnen hänet jotain kautta! :D
Tuon illan aikana tuli vastaan monia tuttuja ja monenlaista jäi mieleen :D Onneksi päätimme lähtiä kotiin ihmisten aikoihin. Sunnuntaina olin aika kuollu..
Jos muuten haluatte kuunnella The Playground Boysia niin tsekatkaa tämä:
