Kesä-heinäkuun vaihteessa suuntasimme koko perheen voimin Turkuun eviksille. Samaan aikaan siellä järjestettiin myös keskiaika markkinat, enkä todellakaan tiedä mahtavampaa markkina-tapahtumaa! Kävellessäsi Tuomiokirkon ohi, voit kuulla markkinoiden hälinän kantautuvan korviisi ja herkullisen tuoksun leijuvan nenääsi. Vaistomaisesti suunnistat Kirkkopuiston halki markkinoita päin. Matkan varrella näet hassusti, tai siis keskiaikaisesti, pukeutuneita ihmisiä, jotka puhuvat myötäjäisistä, piispan siunauksesta ja laulavat maailman parhaimmista kananmunista. Viimeinen asia ei muuten ollut edes vitsi! Kuulin oikeasti munalaulun. Se kertoi nimenomaan mitä kaikkea munasta (ei munalla) voi tehdä.. :D
"Herkkua on siellä monenlaista, mooneenlaaista, kuiske kuuluu miltä ruoka maistuu.." Hyvältähän ruoka maistui, Bratwurstia kaalinlehdellä, kalaa, muikkuja, saaristolaisleipää, tyrnihilloa ja kaiken kruunasi vartaassa paistettu possu!
Myös pienemmät keskiaikaintoilijat oli huomioitu heinäpaalilabyrinttilla, kasvomaalauksella ja pallopeleillä. Ensimmäisillä kiikuilla ei taidettu keinua ympäri asti tai pelattu kiikkistä :D
Parhaimmat keskiajan herkut olivat ehdottomasti karamelliomenat ja paahdetut, sokeroidut mantelit! Olette varmasti elokuvissa nähneet herkullisen näköisiä punaisia omenoita, jotka on dipattu ruskeassa karamellissa? Elokuvissa ne on liitetty usein halloweenin viettoon. Markkinoilta sai ostaa karamelli omenan joka oli dipattu joko
A) kaurahiutaleisiin
B) mantelirouheeseen tai
C) kookoshiutaleisiin
Eittämättä oma suosikkini oli kaurahiutaleisiin dipattu karamelliomena ja koska kävin markkinoilla kahdesti, perheen ja kavereiden kera, päädyin possuttelemaan oikein kunnolla. Eli molemmilla kerroilla karkkiomena sekä pieni pussi paahdettuja manteleita :D
Niinhän se on, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla, mutta karkkiomena päivässä pitää hammaslääkärin lähellä.
Sisäpihalla esitettiin näytelmää, jota en ehtinyt itse katsoa loppuun. Lupaavasti se alkoi ja myötäjäisistä jossakin vaiheessa puhuttiin. Hauskaa seurattavaa se ainakin oli! Keskiaika markkinoilla on aito muinaisajan tunnelma. Paikalle on palkattu näyttelijöitä, jotka eläytyvät rooleihinsa täydellisesti. He pukeutuvat keskiaikaiseen tapaan, käyttäytyvät ja puhuvat muinaisajan tapaisesti.
Kesäisin järjestettävä Keskiajan Turku -tapahtuma on mainio tapa päästä aistimaan tunnelmaa ja päästä osalliseksi Turun historiasta. Suosittelen lämpimästi!
Tottakai minun piti viedä Renate ja Vilma tsekkaamaan markkinat. Kiitokset Vilimalle ko kuvas mun ja Rellun tyylikkään markkinafiilistelyn. Aurinko paisto silimiin ja oltiin roudattu ostoksia koko päivä. Kuten kasseista voi päätellä, jotkut vähän shoppaili Cubuksessa..
Kesälomani ensimmäinen viikko kului matikan abikurssilla. Sen viikon ajan mielessä oli yksi ajatus: "Ensi viikolla Ruonalle" Täytyy myöntää, että trigonometristen funktioiden sivussa loin listaa siitä, mitä kaikkea olisi pakattava mukaan.
Voisi hyvin kuvitella, että kolmatta kesää isoseksi menevä osaisi jo ulkoa mitä kaikkea leirille on otettava mukaan, mutta ei. Jokaiseen säähän on varauduttava, mutta tavaraa ei myöskään saisi olla liikaa. En keksi mitään niin turhauttavaa, kuin pakkaaminen. Oikeasti.
R2:n viikonloppuleirillä isoshommissa oli naisvalta. Kumpikaan leirin kahdesta pojasta ei päässyt paikalle. Onneksi me olemme osaavia naisia ja hoidimme hommat miestenkin puolesta, mutta oli kuitenkin mukava saada kesäleirille peräti kolme poikaisosta: Antti, Teemu ja Joona. Jostain kumman syystä poikien enemmän tai vähemmän järkevissä jutuissa on jokin "leiritaika" joista lapsoset tuntuvat nauttivan joka vuosi.
Antti varsinkin selittää välillä sellasia juttuja, että oksat pois. Isoset meni etukäteen Ruonalle valmistelemaan paikkoja ja fiksuna ihmisenä olimme Tarun ja Elinan kanssa Antin kyydissä. Menomatka Himangalle koostui siitä, että kuuntelimme Frontside Ollieta, Tytöt Tykkää, Coco Jambo sekä 10 minuutin pätkän PULLAVA LAULUA! Sen jälkeen koko leiriviikon ajan laulettiin pullavaa.
".. Ei tartte veistä vaivata, kun alkaa pullaa kaivata.
Jep. Pullavaa laulettiin muutaman kerran ja jossain
vaiheessa lehtori totesi " Nyt lopettatte tuon hirveän, hirveän laulun hoilottamisen"
Leirillä innostuin leipomaan legendaarista
valkosuklaakakkua keskellä yötä. Olin tarkoittanut sen isosille ja
työntekijöille, mutta yhdelle meidän leiriläispojalla (ja nimenomaan mun ja
Elinan suloisella lapsosella) sattui olemaan synttärit leirinaikana. Tämän lapsen synttäriaamuna menimme muutamien isosten kanssa laulamaan
aamuherätyksenä hänelle synttärilaulun ja veimme lautasella palan valkosuklaakakkua
Asettelimme vieläpä tuikun kynttiläksi siihen lautaselle :D
Leipomisen lisäksi innostuin myös leikkimään kampaaja.
Tämän tästä joku isosista joutui istumaan "kampaajan tuoliin" ja
antamaan hiustensa kohtalon minun päätettäväkseni :D Kaikista, enemmän tai
vähemmän, hienoista aikaansaannoksista (mm. Elinan täydelliset luonnostaan punertavat hiukset ihanilla enkelikiharoilla sekä Renaten leiskuvan punaiset kiharat ja banaaninuttura) ei muistettu ottaa kuvia :( Mutta tässä on muutamia kuvia muista aikaan saannoksista
Vilma toivoi irokeesiä. Viime kesän leirillä Eve, joka on yksi parhaimpia minun tuntemia hiustenlaittajia, teki hänelle
mahtavan irokeesin :) Minä en sellaista osaa tehdä eikä minulla ollut
sellaiseen sopivia välineitä/aineita, joten tein tällaisen korkean ja tuuhean "leijonaharja-irokeesi" :D Kyllä se hiukan keräsi katseita ja hihkumista
leiriläisten keskuudessa.
Tarulla on ihanat rastat, mutta kampausten tekeminen vaatii hiukan enemmän miettimistä. Kiharoita ei ihan onnistu tekemään :D Taru kertoi, että rastoista voi solmia
jonkinlaisia kampauksia. Pitihän sitä ehdottomasti kokeilla, vaikka en
ole koskaan ennen käsitellyt rastoja. Ensimmäisellä
kerralla homma ei oikein onnistunut, mutta toisella kerralla teknikka oli paljon paremmin hallussa. Sain solmimisella aikaan tosi kivan nutturan, jonka
pääpaino oli takana. Tarun keskeltä jakautuville otsahiuksille piti keksiä
jotain, joten pientä tupeerausta ylös-taakse ja sivulle söpöt kiharat.
Koristeeksi vielä valkoinen ruusu ja Voila! Kaksi alinta kuvaa on otettu tosi
pimeässä tilassa ja ovat äärimmäisen huonoja laadultaan, mutta niistä saa
hiukan käsitystä siitä miltä kampaus näytti eri puolilta.
Leikkiminen ei jäänyt siihen, sillä toteutimme eräässä iltaohjelmassa legendaariset naamat. Antti ja Joona olivat uhreina, minä ja Taru käsinä. Minulla oli kana kynittävänä Antin kanssa joten saatoin suorittaa kostoni tämän leikin avulla :D
Aluksi kaikki oli vielä hyvin ja Anttikin nojaili kaikessa rauhassa kättä vasten (puolihupia syntyi siitä tosiasiasta, että minä olen lyhyt -> super lyhyet kädet)
Hetken päästä alkoi kuitenkin tapahtua. Antille piti syöttää jogurttia ja vettä oikeastaan joka välissä. Meni Gottuubeen lakat hiukan muualle ko hiuksiin niin poika parka vaati kaiken aikaa juotavaa tai syötävää..
Huulimeikit ja silmämeikit naamaan..kirjaimellisesti
Loppusilauksena söpöt kukat vielä geelattuihin hiuksiin (eli puoli purkkia geeliä ja kilo lakkaa)..
..Ja pojat oli valmiita Robinin keikalle!
Viimeisessä illanvietossa kierrätämme sydämet, joihinka jokainen leirillä ollut saa kommentoida jotain kivaa. Tämän vuotinen sydän oli aika täynnä erilaisia asioita, jotka piristivät paljon mieltä :) Muurinpohjalättyjen paistosta ja hiustenlaitosta oli aika paljon kommenttia :D Minusta kaikista hauskinta näissä sydämissä on se, että juuri ne ominaisuudet joita itse itsessään vihaa ovatkin juuri niitä ominaisuuksia joista muut pitävät sinussa. Omasta mielestäni minulla on aivan kamala tapa nauraa, mutta sydämessäni luki pariinkiin otteeseen "ihana nauru". Ihmisen pitäisi ymmärtää olevansa arvokas kaikkine ominaisuuksineen :)
Sydämiä onkin kertynyt jo neljä. Yksi omalta leiriltä ja kolme on isosvuosilta. Nämä sydämet ovat huoneeni ilmoitustaululla ja huonona päivänä ilahdutan itseäni lukemalla näitä. Jokaisen taakse olen kirjoittanut vuosiluvun ja ryhmän, jotta vanhana mummona voin muistella näitä leirivuosia :D
Myös salikset kuuluvat viikkoleiriin! Viikon ajan kirjoittelemme nimettömiä kirjeitä salaiselle ystävälle "postin" kautta, jotka arvottiin leirin alussa. Viimeisenä iltana salikset paljastetaan ja jokainen vie ystävälleen viimeisen kirjeen tai lahjan henk.kohtaisesti. Minulla oli saliksena poika, arvasin sen heti ensimmäisestä kirjeestä, mutta en arvannut hänen askartelevan minulle näin suloista otusta lahjaksi :D
Leiri oli kyllä niin mahtava!
Lapset oli mitä ihanimpia ja isosporukka mitä mainioin!
Itse asiassa hehkutin tätä samaa asiaa huhtikuussa tässä postauksessa ja voin todeta, että viikkoleiri oli yhtä hyvä ellei parempikin :)
(Anteeksi tämä superpitkä postaus, jonka kirjoittaminen kesti..kauan)
Kyllä tämä kesä on kummaa aikaa. Joka päivälle minulla on hieno (ja pitkä) lista asioista, jotka pitäisi tehdä päivän aikana. Muun muassa blogin päivittäminen on roikkunut listalla jokainen päivä, mutta silti päivän aikana en saa tehtyä muuta kuin välttämättömimmät asiat. Tänään olen kuitenkin lopen kyllästynyt pänttämään psykologiaa, joten suon itselleni luovan kirjoitus tauon blogin parissa. Edellisestä päivityksestä onkin jo aikaa..
Juhannus eteni melko perinteisin menoin Kauhavalla. Näillä näkymin Lentäjien Juhannus järjestettiin viimeisen kerran, joten pitihän sinne ehdottomasti mennä! Vihjailin ystävälleni Renatelle komeista lentäjistä ja houkuttelin hänet lähtemään mukaan :D
Paikan päälle oli saapunut "muutama" ihminen, joten jonotimme pienen ikuisuuden ennen kuin pääsimme alueelle. Eipä siinä mitään saimme rauhassa tsekkailla komeita miehiä ja lentonäytöstä autosta käsin ;)
Tänä vuonna lavalle kipusivat Haloo Helsinki, Suvi Teräsniska sekä Popeda.
Nauran AINA, ku katton nuita kitaristin hiuksia.. letti lentää ja sillee :D
Haloo Helsinkiä oli oikein hupaista kuunnella ja hoilottaa mukana. Pakko kuitenkin myöntää, että minä nauroin lähes koko ajan bändin miehille. Jokainen näytti hiustyyliltään siltä kuin olisi kävellyt kampaajan tuoliin näyttelijä idolin kuva kourassa.
(Ja tämä oli vain esimerkki, mutta toisesta kitaristista tuli mieleen tällainen :D)
Suvi Teräsniska on minun mielestäni älyttömän kaunis ja ihana artisti. Hän näytti todella kesäiseltä ja kauniilta, muttei liian tällätyltä. Esiintyjänä Suvi on ihanan aito ja läsnäoleva ja pidin todella paljon hänen esiintymisestään! Minun laulaja idoli on kenties löytynyt.
Voi, kun osaisi laulaa kauniisti :)
Lentäjien juhannuksessa tärkeintä on tietenkin lentonäytökset. Niin kauan kuin muistan olemme olleet Kauhavalla, usein jossain pusikossa mehtän keskellä, katsomassa lentokoneita. Kiitos iskän,jonka suurena haaveena oli ryhtyä lentäjäksi.
Suomen Ilmavoimien ylpeys: Midnight Hawks
Epäonninen lintuparvi tupsahti paikalle kesken kaiken :D
Renaten kanssa tsekkailtiin kyllä muutakin kuin lentokoneita.. ;)
Paikalla oli niiin paljon niiiin hyvännäköisiä miehiä! Silmänruokaa riitti jokaisessa suunnassa. Olisi pitänyt pyytä jotakuta komeaa lentäjää kaverikuvaan :D
Sveitsin Ilmavoimat: Patrouille Suisse
Sveitsin esitys oli mainio! Taustalla soi mahtavaa musiikkia (alussa oleva jodlaus ei tosin luvannut hyvää), joka sopi mainiosti esitykseen. Ottakaa Suomessa oppia sillä musiikki parantaa kummasta esitystä. Ja ehkä värikkäät lentokoneetkin hiukan vaikuttavat asiaan.. Verratkaa vaikka harmaita ja punaisia koneita, kummat erottuu paremmin taivaalta? :D
Sunnuntai aamun puolella mentiin Renaten kanssa juhannussaunaan ja syötiin tuplasuklaakakkua :D How cool is that?
Oli kyllä huippua! Ja oli mahtavaa saada Renate mukaan! Renate, jos luet tätä niin Kiitos vielä, että lähdit meiän mukaan ja pidit mut hereillä niin kahden tunnin jonotusajan kuin koko automatkan ajan :D
Wannabe-lentäjän tytär kuittaa
P.s. Bloggeri oli tyhmä eikä julkaissutkaan tätä tekstiä silloin kun oli tarkoitus eikä antanut minun muokata tekstiä ja julkaista. Joten koko homma piti kirjoittaa uudestaan -.-
