Halloween Mask

Arvatkaa kenen pitäisi lukea tenttiin, mutta hupsista jostain syystä, mikä tahansa muu homma on huomattavasti mielekkäämpää. Saa sitä ihmetelle, kun tentti menee uusintaan..

Halloween lähestyy ja sen myötä erilaiset pukeutumista vaativat pippalot. Yliopistolla useammalla tiedekunnalla tuntuu olevan naamiasbileet, mutta itse en ole tänä vuonna niihin osallistumassa. Tänään on tentti ja sen jälkeen fuksisitsit, joten zombeilun sijaan meikäläinen tälläytyy pikkumustaan :) 

Erästä inspiraatiota piti kuitenkin lähteä kokeilemaan!

 Sain päähänpiston kokeilla maskin maalaamista ensimmäistä kertaa. Ihan nappiin homma ei mennyt, koska en suunnittelut hommaa sen kummemmin vaan tartuin saman tien pensseleihin. Jos siis joku teistä päättää kokeilla tätä, niin suunnittele naamion malli etukäteen ja luonnostele se kasvoihin esim. rajauskynän avulla ennen maalaamista. 

 Mielessäni oli ensin venetsialaisnaamio, mutta loppupeleissä aloin olla jo niin väsynyt (miksi parhaat ideat syntyvät vasta myöhäisillalla?), minkä vuoksi oikaisin aika reippaasti.

Toteutuksen pohjana on perusmeikkipohja. 

Mielikuvissani vilahti ensin violetti-musta noita, mutta noidasta luovuin ja pidin väriyhdistelmän. 

Silmät:

Luomilla on Very Me (Oriflame) Fashion Metallics luomivärikynä sävyssä Lilac Metallic

Pikameikkiä tehdessä metallinhohtoiset luomivärikynät toimivat mainiosti luomivärin pohjustuksena.

Luomivärikynän päällä on MaxFactorin Wild Shadow Pots luomiväri sävyssä Vicious Purple ja ripsivärinä käytin Loréal Parisin False Lash Wings mascaraa. Valitettavasti normiversio oli jo loppuunkulutettu, joten jouduin laittamaan vedenkestävää versiota (mitä kirosin myöhemmin meikkiä poistaessani..)

 

 Maski:

Itse maskissa käytin mustaa ja hiukan valkoista (vesiliukoista) kasvoväriä.

Hahmottele ja rajaa naamion rajat, väritä naamio ja lisää harmaalla värillä (tai vaihtoehtoisesti luomivärillä) varjostukset alareunaan. Kun musta väri on kuivunut, voit halutessasi koristella naamiota, mutta ole tarkka kulmakarvojen kohdalla! (nimim. huomasin tässä äsken, että itselläni on jäänyt hiukan valkoista kulmakarvoihin eräästä epäonnistuneesta koristeluyrityksestä)

 

Huulet:

  Huuliin laitoin (livboxista saatua) Rimmelin Apocalips huulilakkaa sävyssä 300 Out Of This World ja sen päälle hiukan violettia kasvoväriä oikean sävyn aikaansaamiseksi.

 Älkää välittäkö sotkuisista hiuksista, en jaksanut rueta laittamaan niitä vaan annoin niiden olla takkuiset ja sotkuiset. Menkööt halloweenin piikkiin!

Mikäli naamiosta haluaa enemmän halloweenin henkeen sopivan voi sen nurkkiin tehdä esimerkiksi hämähäkinverkkokuviontia, kuten alla olevassa kuvassa;

Naamio on mielestäni kivan tyttömäinen ja söpö idea naamiaisiin. Lisäksi se on kiireessä suhteellisen helppo ja nopea toteuttaa :)

Pahoittelut kuvien laadusta, osa on otettu puhelimella ja osa kameralla kehnossa valaistuksessa.. 

Mutta mitäs mieltä olette? Kiinnostaisiko teitä nähdä jotain tämmöisiä maskeeraus/meikki ynm. ideoita enemmän?

 

Opiskelija(elämää) Oulussa

Hitsit, miten vauhdikkaasti syksy on kulunut! 

Tuntuu ihan siltä, että vastahan minä muutin Ouluun ja aloitin yliopistossa. 

 

Ouluun sopeutuminen oli yllättävän helppoa. Asun suhteellisen lähellä yliopistoa ja olen koko syksyn ajan ollut ihan intopiukeana siitä, että olen kerrankin voinut pyöräillä kouluun! 8-10 minuutin pyöräilymatka on oiva hetki fiilistellä kirpeitä syysaamuja. 

Oulussa on loistavat pyörätiet, joten pyöräileminen on ollut helppoa ja mukavaa. Jos joku olisi sanonut minulle, että pyöräilisin joskus kymmeniä kilometrejä päivässä, olisin varmaankin nauranut ja väittänyt ajatusta varsin epätodelliseksi. Mutta tulipa tässä taannoin huomattua, kuinka helposti päivässä tulee pyöräiltyä yli 20 kilometriä :D 

Ainut ongelma on ollut, että eksyn yhtenään! Tällä hetkellä olen eksynyt n.12 kertaa ja myöhästynyt hiukan milloin mistäkin :D 

Rakas Niki-koirani on myöskin kotiutunut loistavasti kaupunkiin ja kerrostaloelämään. Koulupäivieni aikana sankari on kaivanut itselleen pesän joko lakanoiden keskelle (pieni, mutta pippurinen tapaus onnistuu jopa pukkimaan päiväpeitteen pois :O) tai huopien väliin. Reippaan viikon jouduin olemaan ilman Nikiä Oulussa ja voi että miten pitkältä se aika tuntui.

Vulcanaliasta hankitut (ensimmäiset) haalarimerkit!!

Opiskelu on ollut aivan mahtavaa! Ensimmäisten päivien aikana tuli sellainen olo, että olen ehdottomasti siellä missä minun kuuluukin olla. Toki välillä on oltava tylsillä perusopintojen luennoilla, mutta niihinkin saa elämää luokan whatsapp-keskustelua lukemalla :D
Meidän pienryhmä LO-14B on ihan huikea ja mahtava ryhmähenki muodostui parissa päivässä! Ollaan vietetty muutamia illanistujaisia yhdessä ja tultu siihen tulokseen, että meillä on ihan loistava luokka (: 

Toki opiskelu on ollut myös stressaava. Suunnitelmallinen opiskelu ja tehokas ajankäyttö eivät todellakaan ole meikäläisellä vielä hallussa, joten kaikki koulutehtävät on kasaantuneet kivasti. Kontaktitunteja ei ole ollut tuhottomasti, mutta kun lisätään pianoläksyjen harjoittelu, ryhmätöiden tekeminen, paritöiden suunnittelu ja atk-työt koululla, tulee päiville yllättävästi lisää pituutta. Koulusta kotiuduttua on jo alkuilta, joka kuluu hyvin äkkiä harrastusten, kodinhoidon ja läksyjen parissa. 

 Syysloman jälkeen on musiikin teorian ja kasvatustieteen peruskurssin tentit ja etenkin jälkimmäiseen lukeminen ottaa todella lujille. Ensimmäisestä harjoittelusta pitäisi kirjoittaa ja palauttaa loman aikana tehtävät ja myöhemmin tulee palauttaa laaja raportti. Pari esseetä on kirjoittamatta ja matikan laskutehtävät tekemättä (ei näitä ei kannattanut aloittaa tekemään ajoissa).
Voin todeta, että minä tiedän, mitä minä teen syyslomalla.

Vajaan pari kuukautta olen kohta viettänyt opintojeni parissä, enkä kuitenkaan voisi olla onnellisempi! Syksy on ollut raskas, kiireinen ja monenlaista stressiä täynnä, mutta kaikesta huolimatta olen ollut onnellinen!

OLOlainen kiittää ja kuittaa! 

(P.s. Sähläsin jotenkin, mun google-tunnusten parissa ja onnistuin poistamaan vanhoista blogiteksteistä kuvat, argh! Palautan niitä sitä mukaa, kun kerkeän)

Pieni tyttö

 Kesä- ja heinäkuussa elimme todella jännittäviä aikoja. Kesäkuun viimeinen päivä siskollani oli laskettu aika ja suvun uusinta tulokasta odotettiin malttomattomina. Ultrassa oli kyllä kerrottu, että tyttö olisi tulossa, mutta monet ihmiset ilmoittivat siskolleni tämän odottavan poikaa. 

Minulla oli vahva ajatus alusta asti, että tyttö on tulossa ja tilasin jo valmiiksi vaaleanpunaiset langat mekkoa varten :D

 Siskoni pyysi minua tekemään masumaalauksen ja jossain kohtaa näytti jo siltä, että emme ehkä ehtisikään toteuttaa koko projektia. Eräänä iltana ryhdyimme tekemään maalausta, jonka aiheen siskoni valitsi. Maalaaminen oli yllättävän haastavaa, kun sisareni hekotteli kutittaville siveltimille ja vauva vietti aktiivisinta (eli potkujen täyteistä) aikaa. Lopputulos oli yllättävän ensimmäiseksi masumaalaukseksi (:

Laskettu aika ei loppupeleissä pitänyt paikkaansa vaan raskaus jatkui vielä pari pitkää viikkoa..

Kunnes heinäkuun 16.päivä maailmaan syntyi pieni tyttö ja minusta tuli virallisesti täti!

Elokuun ensimmäinen viikonloppu vietettiin ristiäisiä, joissa minä sain kunnian olla sylikummi. Pieni tyttö sai ihanan nimen; Maria Joanna.

Maria kastettiin Turun Mikaelin kirkkossa messun yhteydessä ja kastejuhla pidettiin seurakuntakodilla. Kastejuhlassa lauloimme kummien kanssa Egotripin Mestaripiirroksen ja vaikka pelkään julkisesti yksin laulamista, esiinnyin myös yksin. Säestin itseäni pianolla ja lauloin Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen-kappaleen. Molemmat laulut olivat minusta ihania ja sanoiltaan todella rohkaisevia ja sopivat hyvin tilaisuuteen :)

Kun ensimmäistä kertaa sain syliini pienokaisen, joka takertui tiukasti paidan kaulukseen kiinni, oli minun sydän sulatettu. 

On ihanaa olla vihdoin ja viimein täti! 

 

"On uskallettava lähteä.."

"Tyttö oli ujo ja hiljainen,
mutta tulvillaan elämää.
Sydämessä kipinä ikuinen, jota silmillä ei vain nää.
Hän tiesi, mitä tahtoisi ja unelmoida uskalsi.

 

On uskallettava lähteä, seurattava omaa tähteä. 
Sen kaukaa yksi nähdä voi. 
On uskallettava kulkea ja ovia joskus sulkea.
Saavuttaa mistä unelmoi.
Pelätä ei saa. 
 

 Tyttö yhä vieläkin muistaa sen,
miten otti hän askeleen.
Kaikki tuli elämän muuttaen.
Eikä palannut ennalleen.
Hän oli sitä etsinyt,
etsimänsä löytänyt.

On uskallettava lähteä, seurattava omaa tähteä.
Sen kaukaa yksi nähdä voi.
On uskallettava kulkea ja ovia joskus sulkea.
Saavuttaa mistä unelmoi
Pelätä ei saa
Ei voi luovuttaa

Sitä tyttö ei voi unohtaa
Kuinka tärkeää on
Että jossain joku odottaa"

Suvi Teräsniska - Tyttö



En ehkä ole se kaikista ujoin ja hiljaisin tyttö, mutta siitä huolimatta Tyttö-biisin on ollut helppo samaistua. Muuton todellisuus iski vasten kasvoja katsoessani tyhjää huonetta. Muistelin tapeteissa olevia jälkiä ja niihin liittyviä tarinoita. Olo oli jokseenkin haikea, vaikka samalla olin myös onnellinen opiskelupaikan vuoksi muuttamisesta. Olin unelmoinut näistä opinnoista ja tehnyt töitä unelmani eteen. Nyt oli aika sulkea yksi ovi ja uskaltaa lähteä eteenpäin omin voimin, luottaen kotijoukkojen korvaamattomaan tukeen. 

"Vartin verran tässä murehdin.."

..Ennen kuin mä nukahdan."

Riittäisipä se pelkkä vartti ja tulisipa se uni sen jälkeen.  

Muuttoon ja koulun alkuun on liittynyt niin monenlaista tekemistä ja muistamista, että mun illat on menny hyvin pitkään murehtiessa ja kirjoittaessa tolkuttoman pitkiä listoja siitä, mitä kaikkea pitää vielä muistaa huolehtia. Olen menettänyt yöuneni lukemattomia kertoja ja ne vähäisetkin yöunet on nukuttu huonosti.

 Oikeastaan sen jälkeen, kun tieto opiskelupaikasta tuli on aika mennyt kaikenlaisessa touhuamisessa; opiskelupaikan vastaanotto, kelan kanssa asiointi, asunnon etsiminen, asunnon kahtominen, kaikkinainen paperisota eri tahojen välillä, erilaisten ilmoitusten tekeminen, pakkaaminen, muuton suunnittelu...  
Joka välissä sai pelätä unohtaneensa jotain tärkeää. Itse asiassa mulla on kyllä yhä sellanen tunne, että jotain akuuttia on unohtunut :D

Pakkaaminen oli yhtä tuskaa, sillä minun tavaroita löytyi ympäri ämpäri taloa eikä kaikki tainnut tulla vieläkään matkaan. Rakas siskoni sanoi jo kesäkuussa, että aloita pakkaamaan pikku hiljaa, vaikka puoli tuntia päivässä niin se onnistuu paljon nätimmin. En tiedä enkä käsitä minkälaisessa kiireessä ja säheltämisessä kesä meni, koska enhän minä mitään ollut pakannut kesän aikana. Jokaisella siivousreissulla vein toki mukanani jotain tavaroita, mutta loppullinen pakkaaminen jäi viimeisille kolmelle päivälle. 

Tuolloin ajattelin, että huokaisen helpotuksesta, kun kaikki ohi. Ja nyt se pahin ja kiireisin vaihe alkaa olla ohi.
Minä olen muuttanut uuteen kaupunkiin ja aloittanut uudet opinnot!
Ja fiilis on uskomattoman hyvä :)

Heinäkuun Livbox

Livbox-postauksia en olekaan saanut aikaiseksi pitkään aikaan. Olen kyllä jatkanut tilausta ja olen jopa saanut kuvattua jokaisen kuun boksin, mutta en sitten ole saanut aikaiseksi ladata kuvia ja kertoa tuotteista täällä. 

Katsastellaanpa (myöhässä tosin) pitkästä aikaa mitä viimesin boksi sisälsi!

Pirteän oranssi silkkipaperi kätki suojiinsa kesäisiä tuotteita hiuksille, kasvoille ja vartalolle

CK One Red 
For Him and Her
Tuoksunäyte

Mitähän tästä nyt sanoisi.. Tuoksunäytteitä tulee bokseissa todella usein (ellei lähes joka kuukausi) ja ne ovat periaatteessa vähän turhan oloisia. Niitä kun on mahdollista saada myös kosmetiikkamyymälöistä. KUITENKIN tähän asti näytteet ovat olleet mukavia minikokoisia muutaman millin sisältävä spray-systeemejä (muutamia tuhannen tyhmiä pussinäytteitä lukuunottamatta), mutta tämä CK One Red on pahvinen esite, josta voit nostaa tarran pois ja kokeilla tuotetta siitä käsin. Tuoksu itsessään on mukavan kukkais-hedelmäinen eli juuri sellainen, joka miellyttää minua. Tätä olisi ollut oikein mukava testata kunnolla.

 Rich
Pure Luxury Intense Moisture Shampoo & Pure Luxury Rejuvenating Argan Oil Elixir
Näytekoot

Kaikille hiustyypeille sopiva syväkosteuttava shampoo, joka antaa hiuksille kiiltoa. Tämä tuote on tänä viikonloppuna pääsemässä testiin ja odotukset on suht. korkealla. Omat hiukseni omat rasittuneet ja kaipaavat ehdottomasti kosteutusta ja kiiltoa.
Argan-öljyn luvataan olevan kevyttä ja hyvin imeytyvää, mikä ei kumminkaan tee hiuksista rasvaisen näköisiä. Argan-öljyn kokeileminen kiinnostaa, mutta pussinäyte, miksi??

Dermosil
Summer Glow Nail Polish
Täysikokoinen tuote 

Kynsilakat boksissa ilahduttaa aina! Dermosilin tuotteet on jääny itelle vieraammiksi ja merkin kynsilakka oli itelle täysi yllätys. Upea kylmän kultainen shimmerlakka sopii hyvin ruskettuneeseen kesätyyliin.

Favora
Aurinkovoide kasvoille SPF 50+
Täysikokoinen tuote

Favoran käsivoidetta olen saanut aiemmin bokseista ja ihan kyllä tykkäsin. Rusketun helposti ja palan suht. harvoin, mutta naamasta en juurikaan rusketu. Posket ja nenä kyllä helottavat iloisen punaisina, mutta that's it. En ole ihan varma tuleeko tämä todella tehokkaan kuuloinen kasvojen aurinkovoide käytettyä itsellä, mutta annan sen sitten äidille, joka palaa hyvin herkästi.

Invisibobble
Hiuslenkit 3kpl
Täysikokoinen tuote

Boksin tuote-esittely lapussa oli maininta NEW tämän tuotteen kohdalla. Ei nämä minusta nyt enää niiin uusi juttu ole :D Invisibobble ponnareita hankein heti, kun ne ilmestyivät markkinoille. Myöhemmin olen hankkinut myös halppisversiota, sillä nämä puhelinlanka ponnarit ovat minulla suurkulutuksessa. Kotona ja töissä pidän aina hiuksia ponnarilla tai nutturalla. Ennen hiuslenkkini olivat täynnä irtohiuksia ja päätä särki päivän jälkeen ponnarin kiristäessä. Invisibobble ponnarit on ollu mulle hiusten pelastus. Enää hiuksia ei lähde samalla lailla ponnaria pois vetästessä eikä pää tulee lainkaan kipeäksi, vaikka hiukset olisivat ylhäällä koko päivän. Tykkään ja suosittelen!

Terre d'Oc Vartalovoi
Pitkäaikaisten tilaajien extralahja

Minusta on todella mukavaa, että Livbox muistaa välillä pitkäaikaisia tilaajia extralahjalla. Tämän kuun paketti sisälsi Terre d'Oc:n vartalovoin. Merkki oli entuudestaan tuntematon, mutta tuote on aivan ihanaa. Todella paksua ja kosteuttavaa ja sopii hyvin esim. huulivoiteeksi, kynsinauhoille tai kuiville kyynärpäille. Ihanan näköinen purkki on näppärä pitää mukana ja helppo avata painamalla kannen keskeltä. 

Heinäkuun livbox oli hiukan hämmentävä. TOP3-tuotteet olivat vartalovoi, ponnarit ja shampoo. CK tuoksunäyte oli täysin turha ja mukana oli myös kaikenlaisia alennuskoodeja. Boksi oli ihan ok; ei kaikista huonoimmasta päästä muttei myöskään aiheuttanut suurta riemua.

I DID IT!

Jälleen kerran mulla ois vaikka kuinka paljon asiaa teille kerrottava, kun muutaman viikon aikana on taas tapahtunut monenlaista. Vietin juhannusta rakkaan serkkuni Julian kanssa ja lähdin sunnuntaina riparille isoseksi (Kuuden leirin kokemuksella kyseessä oli ehkä paras leiri koskaan!) ja seuraavan viikon olin toisella leirillä yövalvojana. Yövalvonta sekoitti kivasti mun normaalin arkirytmin, jota en ole vieläkään saanut kunnolla palautettua. Kiirettä on ollut ja stressitaso kasvaa kasvamistaan. Yli viikkoon en ole nukkunut kunnolla, sillä öisin onnistun aina murehtimaan kaikkea mahdollista. Lisäksi viime viikonloppuna sattunut liikenneonnettomuus, joka vei neljän nuoren hengen, kosketti todella ja pisti ajattelemaan asioita... 

Kunnollista postausta en tällä kertaa ehdi kirjoittamaan, mutta ajattelin pikaisesti tulla kertomaan erään uutisen teille!

 Kerroin edellisessä postauksessa, että osallistuin LO:n soveltuvuuskokeisiin Oulun Yliopistolla. Noh, kokeista jäi ihan kohtalaisen hyvä fiilis itselle, vaikka välistä tuntui, että kysymyksiin tuli vastattua todella huonosti. Luotto omiin mahdollisuuksiin päästä sisälle ei kuitenkaan ollut kummoinen, mutta odotin tulospäivää kuin kuuta nousevaa. Ainakin aluksi. Sitten tajusin olevani kyseisenä päivänä riparilla ja olin aluksi siinä uskossa ettei tuloksia tule nettiin.

Tulosaamuna päädyin kuitenkin tsekkaamaan yliopiston sivuja kaiken varalta ja siellähän ne tulokset oli. Unenpöpperöisenä selasin nimilistaa eteenpäin ja järkytyin! Mitä ihmettä!! Viimeiset unenrippeet karisivat ponkaistessani vauhdilla ylös (ja melkein iskemällä pääni kerrossängyn kattoon) ja toteamalla: "Ei oo todellista! Mää pääsin sisälle!!" 

Onnitteluja sateli, mutta itse en jotenkin pystynyt sisäistämään koko asiaa vielä moneen moneen päivään. Enkä ihan heti sisäistänyt tulevaa Ouluun muuttamista, mutta pikkuhiljaa olen alkanut sisäistämään nämä tulevaisuuden tapahtumat.

Vanhempani lähtivät reissuun, kun minä tulin kotiin leiriltä. Niinpä kotona minua odotti kaunis kukkakimppu ja onnitteluterveiset sekä kirjekuori Oulun Yliopistolta. Totta se on! Minusta tulee yliopisto-opiskelija ja mä oon siitä niin onnellinen!

Parin viikon arkielämä yhdessä listassa

Viime aikoina olen

• Työstänyt tuskassa soveltuvuuskokeisiin liittyvää osaamisnäyttöä

• Osallistunut Luokanopettajakoulutuksen soveltuvuuskokeisiin Oulun Yliopistolla 

 

•  Syönyt Pannukakkutalossa yhdessä ystävän kanssa

•  Käynyt Kauhavan lentosotakoulun viimeisessä Avoimet Ovet -tapahtumassa ja samaisessa tapahtumassa kuunnellut Softengineä livenä. Pojat esiinty hyvällä energialla ja soittivat tulevan levyn kappaleita. Yellow House kuulosti tosi hyvältä ja sitten oli joku heidän omien sanojensa mukaan "bilebiisi", joka kans toimi tosi hyvin! Hämmästyin välillä miettiessäni minkä ikäisistä kavereistä tässä on kysymys :D

• Ihaillut kirsikka- ja omenapuiden kukintoaikaa sekä kuistimme vallanneita hortensioita. Meillä ei voida pitää kukkia sisällä, joten kesäisin äiti laittaa pihalle kukkia sitten senkin edestä :D

Kuumana päivänä töissä pienessä keittiössä, joten vaatteiden piti olla mukavat ja hiukset pois edestä!

• Ollut kesähäissä keittiöapulaisena. Jostain syystä minut puhuttiin loppuillasta ympäri laulamaan karaokea. Ja en tiedä, miksi minun miesasioistani tulee aina puhetta ja vanhemmat etsivät vävyä useamman ihmisen voimin. 

•  Viettänyt kesäiltaa hyvässä seurassa! Sain kunnon huutonaurut, kun arvoisat ystäväni kuulivat todellakin väärin meikäläisen puheet (ja minun väitetään olevan huonokuuloinen) :'D

• Naureskellut meidän kissanpennuille, jotka keksivät tämän tästä kaikkea hullunkurista. Yksi sai päähänsä kiivetä pyörän koriin ja sitten huusi kuin syötävä, kun ei päässytkään pois :D

• Tyypillinen maatilantyttö ja työskennyt pellolla traktorihommissa sekä kasvattanut habaa navetalla ruokintahommissa (Eipähän tarvitse mennä salille :D).

Tällä hetkellä olen viettänyt pidennettyä viikonloppua Turussa, mihin on sisältynyt monenlaista. Siitä kuitenkin ensi kerralla! (:

Ajatuksia Vakavasta ja riparista

Toukokuun alussa osallistuin (jälleen) VAKAVA-kokeeseen. Tänä vuonna olin uudella lailla motivoitunut opiskeluun ja järjestin aikaa opiskelulle mahdollisimman paljon. Värikoodasin kirjaa ja sanastoa, kirjoitin muistiinpanoja ja liimailin tarralappuja sinne sun tänne. Lisäksi tein paljon harjoituskokeita (suosittelen lämpimästi! Harjoituskokeet auttavat todella paljon hahmottamaan millaisia kysymyksiä kokeessa voi tulla vastaan).

Pääsykoepäivän aamu oli ehkä yksi elämäni hirveimmistä. Heräsin jo aamukuuden jälestä kauheaan paniikki/ahdistustilaan "pakko nousta lukemaan" -ajatuksella. Yritin muka tehdä vielä harjoituskokeita, mutta keskittymistä ei löytynyt nimeksikään. Aamupala ei maistunut ja se minkä väkipakolla söi ei pysynyt sisällä. Jännitin niin pahasti, että oksensin koko aamun. Koe alkoi vasta yhdeltä joten ehdin hyvän tovin panikoida. 

Minun pelastuksekseni pari hyvää ystävääni olivat laittaneet tsemppiviestejä ja toinen sattui olemaan facebook chatissä. Unohduin juttelemaan ja purkamaan jännitystäni enkä huomannut ajan kuluvan.

Kokeen jälkeen hyvin ansaittu PätkisLatte! Tämän takia rakastan kahvia!

Bussipysäkille kävellessä, bussissa ja yliopistolle kävellessä kuuntelin musiikkia ja yhtä tiettyä tsemppibiisiä (ja kirosin mielessäni, miksi valitsin kaikista raskaimman ja mäkisimmän reitin). Yliopistolle päästyäni pää löi hetken tyhjää ja jouduin tosissani miettimään, minkä takia tänne tulinkaan. Vielä saliin mennessä olo oli jotenkin epätodellinen ja epävarma, mutta ajattelin itsekseni; "Hitto vieköön! Tätä varten minä olen tehnyt töitä viimesen kuukauden. Minähän aion päästä tästä kokeesta eteenpäin!" 

Onnistuin tekemään tyhmiä virheitä. Loppupuolella aika meinasi loppua ja tehtäviä tarkistaessa onnistuin korjaamaan väärin. Periaatteessa minun olisi pitänyt pyytää uusi lomake ja siirtää kaikki vastaukset siihen, mutta tulin siihen tulokseen että alle 10 minuutissa se ei onnistu ja päädyin ottamaan tietoisesti miinuspisteitä.

Kuitenkin papareita palauttaessa itellä oli ihmeen hyvä ja tyyni olo ja aloinkin jo miettiä, että mulla on suorastaan pelottavan hyvä olo.

 Se tarkoittaa joko 

A) Olin todellakin tehnyt parhaani ja yltänyt yllättäviin tuloksiin 

tai

B) Koe meni todellasuudessa niin surkiasti ko vaan voi mennä. 

Valmennusporukan mielestä koe oli tosi vaikia ja koepäivän iltana FB-ryhmä täyttyi kommenteista, jotka kirosivat koko koetta. Muutama kysymys oli myös mun mielestä aika tulkinnanvarainen ja välillä piti tosissaan ajatella, että mitä hittoa tässä oikein halutaan. Mitä pitemmälle kommentteja luki, sitä huonommin kuvittelin itse pärjänneeni. 

Päätin käydä hakemassa Nuvolesta  (aidon italialaisen) lohdutusjätskin.
Tällä kertaa yhdistin suklaata ja pistaasia, nam nam!

Vannoin, että jos minä pääsen oikeasti jonnekin yliopistoon kahlattuani tuota violettia kirjaa, en ikinä luovu siitä vaan annan sille kunniapaikan mun kirjahyllystä. Sanaston ja muistiinpanot pistin kyllä tuhannen palasiksi (minkä voitte kuvasta huomata! :D).

Turussa päätin unohtaa koko pääsykokeen ja päädyimme siskoni ja tämän miehen kanssa seuraamaan Euroviisujen karsintoja ja pelaamaan RappaKaljan matkaversiota. 

 Euroviisuista sen verran, että minun ehdoton suosikkini oli Alankomaat. Ihana kappale ja seesteinen esitys, jossa ei ollut mitään turhaa. Suomen edustajat Softenginen pojat esiintyivät todella hyvin ja pitkästä aikaa sai olla tyytyväinen Suomen edustajiin :)

Turun reissun jälkeen vietettiin äitienpäivää ja sitten olikin leiripalaveri ja ripariryhmän viikonloppuleirin aika. Mahdollisesti viimeistä kertaa olen isosena, mutta niin hullun paljon siitä hommasta pidän, että vielä tänä kesänä hakeuduin leirille. Viides vuosi ja kuudes kerta alkaa kuitenkin olla mun "urani" loppuhuipennus :D

Herätykseksi pyydettiin vaadittiin saksofonisooloa, joten eihän siinä auttanut muu kuin ryhtyä pitkästä aikaa reenaamaan. Olen siis nuorempana soittanut aktiivisesti fonia muutaman vuoden, mutta lopetettuani soittotunnit kieltäydyin liittymästä puhallinorkesteriin. Fonia olen jatkossa soitellut lähinnä omaksi ilokseni, mutta turhan harvoin kylläkin. Kun pitkästä aikaa alkaa soittamaan, meinaa otteet olla hiukan hukassa. Mutta herätys sujui näppärästi, eikä kukaan tänä vuonna uhkannut heittää mun fonia mereen, joten edistystä sekin :D

Pakkaaminen ei jostain syystä ikinä luonnistu meikäläiseltä. Luulisi, että vankalla kokemuksella pakkaaminen kävisi käden käänteessä ja mukana olisi vain ne tarpeellisimmat, mutta ei.

Pääsykokeiden jälkeen pahin stressitila alkoi hellittää, mutta valitettavasti se ilmeni hulluina lihaskipuina. Jouduin käymään pariinkin otteeseen jäsenkorjarilla, kun ei tuumannu aamulla ylös päästä. Oikea ranne alkoi taas reistailemaan oikein kunnolla ja jouduin leirillä käyttämään tukisidettä ja syömään särkylääkettä. Kivusta huolimatta onnistuin nauttimaan ihanasta leiriviikonlopusta. 

Innolla ootan kesäleiriä, sen verran mahtava porukka oli messissä! (:

Juhlafiiliksissä!

Viime viikonloppuna on vietetty niin valmistujais- kuin ylioppilasjuhlia. Itselläni oli kuudet juhlat kierrettävänä; viidet lauantaina ja yhdet sunnuntaina.

Lauantaina heräsin aikaisin muutaman tunnin yöunilta ja totesin, että juhlavaatteiden valitseminen pari päivää aikaisemmin oli erittäin viisas valinta kiireisenä aamuna. Aamun aikatauluuni kuului tulevan uuden ylioppilaan stailaus (hiukset + meikki), joka oli minulle suuri ilo ja kunnia :) Olimme kokeilleet koemeikkiä jo aikaisemmin. Niinpä suunnitelma oli selvillä itse juhlapäivän, mikä nopeutti ja helpotti todella paljon työskentelyä :)

Olin katsomassa ystävieni ylioppilasjuhlaa enkä voinut olla ajattelematta sitä tunnetta, mikä itsellä oli vuosi sitten istuessani lakitettavien paikalla ylioppilastodistusten jakoa jännittäen. Olo oli hiukan haikea ja tuntui hassulta ajatella, miten nopeasti vuosi on kulunut. 

Juhlatyylini koostui joku vuosi sitten Haloselta ostetusta Ariella mekosta sekä hopeisista korkkareista. Harteille heitin vanhan puuvillahuivin ja koruina toimivat helmikaulakoru ja -korvakorut. 

Ylioppilasjuhlan jälkeen kokosimme seurisporukan kasaan ja lähdimme kiertämään ystäviemme ylppäreitä. Kauniita ylioppineita, ihania mekkoja, herkullisia kakkuja ja hyviä hetkiä hyvässä seurassa, niistä oli hyvät juhlat tehty!

Illalla näin rakasta serkkuani Juliaa ja kävimme pyörähtämässä Julian siskon, Jonnan luona. Puolen yön maissa suuntasimme kulkumme Monoon, sillä The Playground Boys esiinyi siellä pitkästä pitkästä aikaa! Bändi oli saanut joukkoonsa basistin ja pakko myöntää, että soundi senkun paranee! Tykkään kyllä niin paljon poikien musiikista ja niin tykkäsi serkkunikin, että levyä tässä enää odotellaan :D 

Ihana Julia!

Sunnuntaina tiedossa oli vielä yhdet ylppärit, joissa oli aivan ihana herttainen tunnelma ja tuttuja joiden kanssa sai keskustella ja vaihtaa ajatuksia pääsykokeista sun muusta :) Viimeisiä juhlia varten jaksoi vielä laittautua ja nähdä vaivaa, mutta veikkaan ensi viikon kuluvan collegehousuissa ja villasukissa :D Superhienoja, mutta epämukavia korkokenkiä en kyllä halua vähään aikaan edes nähdä. Sisäinen tennarityttö huusii halleluujaa, kun viimeisten juhlapaikkojen jälkeen heivasin korkokengät pois ja vaihdoin matalat kengät jalkaan :D

Onnea vielä kaikille valmistuneille ja kiitos rakkaat ystävät ihanista juhlista sekä kiitokset serkuilleni ja ystävilleni loistavasta lauantai-illasta :)