Madame de Castillo

Penkkarit on nyt ohi ja on aika paljastaa penkkariasu! Edellisessä postauksessa kerroin minkälaiset penkkari-ideat jouduin hylkäämään. Loppujen lopuksi sain inspiraation rokokoon aikaisesta tyylistä sekä Marie Antoinette elokuvasta. Saanko siis esitellä: Markiisitar Madame de Castillo! Tosin juontajat nimesivät sen Madame de Castelloksi, sen juuston mukaan :D

Puvun hankkiminen ei ollut kovin yksinkertainen operaatio. Haluamani puvun maahantuonti oli lopetettu ja toisesta Markiisitar mekosta ei saanut sopivan väristä vaihtoehtoa. Sisareni toi minulle vaihtoehtoisen velour-leningin joka oli siis kapeanmallinen "aatelismekko". "Pienellä" tuunaamisella sekä vanhojen tanssien alushameen hyötykäytöllä sain aikaan hiukan muhkeamman, ajan henkeen sopivan, puvun :) 

Peruukki ja silmikko olivat omat suosikkini koko asussa! Abiturienteista lyhyin päätti hiukan tasoittaa pituuseroja kunnon korkuisella peruukilla ja korkokengillä :DD

Penkkaripäivänä otettu kuva lopputuloksesta :D

Penkkareita edeltävänä iltana piti vielä tarkistaa, että asusteet on kohdillaan :)

Olen kauan kauan sitten hurahtanut venetsialaisnaamioihin. Niinpä halusin liittää asuuni  sulallisen naamion, jonka nimi on Valkoinen Sävel. Oikeanpuoleinen kuva on otettu penkkareita edeltävänä päivänä, joten meikki ei ihan täsmää :D Penkkaripäivänä minulla oli ruskean kultainen silmämeikki ja tekoripset. Eli silmäni eivät näyttäneet oikeasti nuin kuolleilta :D

Postaan penkkareista myöhemmin lisää! Kuulemisiin :)

Penkkariasun metsästys

Huomenna- 14.helmikuuta ystävänpäivänä- koittaa se päivä, johon koko abivuosi on kulminoitunut. Teemapäivät ovat olleet esimakua penkkarifiilistelystä ja huomenna on se ihka oikea kunnon päätöspäivä. 

Koska rakastan naamiaisia, olen pohtinut penkkariasuani pienen ikuisuuden ja kuten arvata saattaa, on ideakin muuttunut matkan varrella vain muutaman kerran. Miksihän naamiaisia ei oikeasti enää järjestetä? Ne on ihan parhaita!

Varhaisin idea, joka minulla oli penkkariasuksi oli:

Geisha. Tai tarkennettuna olisin halunnut olla Mulan. Kun minä olin pieni, kunnassamme järjestettiin satupäivä kerran vuodessa. Siihen osallistuivat kaikki ala-asteelaiset ja päivään kuului satuhahmoksi pukeutuminen. Eräänä vuonna olin Mulan. Siskoni teki minulle mekon ottaen mallia Prinsessa-lehdestä :D

Toinen idea, jonka olisin kovasti halunnut toteuttaa:

Olisin kovin mielelläni halunnut toteuttaa lumikuningatar hahmon ja tehdä kolmiulotteisen maskeerauksen, mutta.. Yrittäkääpä löytää koko pitkää valkoista mekkoa tähän aikaan vuodesta. Ostin kyllä mekko kangasta, mutta kaiken kiireen keskellä en millään ehtinyt ryhtyä ompelemaan itselleni asua. Niinpä haikein mielin hylkäsin tämänkin vaihtoehdon.

Pitkä valkoinen mekko toi mieleeni myös kolmannen vaihtoehdon, mutta tätä en ruennut edes harkitsemaan vakavasti:

Mutta olisihan Taru Sormusten Herrasta sekä Hobitti - sinne ja takaisin elokuvista tuttu Galadriel suippoine korvineen ollut aika mukava vaihtoehto, mutta ei.

Mikä siis olen huomisissa, tai oikeastaan jo tämänpäiväisissä penkkareissa? Hyvä kysymys! Vastausta ette kuitenkaan vielä saa. 
Voin kertoa, että hahmolleni oli haastavaa löytää pukua, joka olisi miellyttänyt minua tarpeeksi. Löysin yhden täydellisen asun, mutta sen maahantuonti oli lopetettu (Miksi liikkeet eivät päivitä verkkosivujaan?! Murrrr..) ja toisesta vaihtoehdosta oli tarjolla vain kökkö värivaihtoehto. Jouduin siis joka tapauksessa tekemään paljon tuunaus- ja ompelutyötä, mutta kyllä minä sain aika kivan penkkariasun aikaan. Siitä saatte kuvia myöhemmin, ehkä! :D

Lopuksi haluan toivottaa teille ihanille lukijoille
 Hyvää Ystävänpäivää !! (:
 

Pinkkejä tähdenlentoja

Ajattelin antaa siskolleni lahjaksi käsihoidon ja manikyyrin. Lahjakortti meni heti lunastukseen ja tällaiset kynnet tuli tehtyä

Sisko sai mieheltään lahjaksi pinkin sifonkipaidan, joka selkeästi kaipasi kaverikseen pinkkejä kynsiä. Tai sitä mieltä sisko itse oli. Niinpä pehmittävän käsihoidon jälkeen kynnet hoidettiin, viilattiin ja lakattiin. Koristeluiksi sisareni halusi tähti ja pallo strassit yhdistettynä valkoiseen sekä hopeaan nail art lakkaan.

Käytetyt tuotteet

 Mavala Super Base

 Oriflame Very Me Nail Graffiti Base Coat sävy Fuchsia

 Oriflame Very Me Nail Art lakat Silver ja White 

 Mavala Quick-Finish Top Coat 

Oriflame Quick Dry Drops pikakuivatustipat

 Strassit Oriflame

Ripsiliimaa (apuna strassien kiinnitykseen. Lisätään vielä päällyslakka niin johan pysyy)

Aika Mavala ja Oriflame painotteista :D Very Me lakat ovat muuten älyttömän hyviä. Levittyvät erittäin helposti, peittävät jopa yhdellä kerroksella sekä kestävät pitkään.

Hintakaan ei ole millään lailla paha, omani maksoivat ehkä neljä euroa (jos sitäkään) :D 

Suurimpaan osaan kynsistä laitettiin tähti strassit. Nail Art lakoilla tehtiin viuhkakuvio niin, että koristelu muistutti ihan tähdenlentoa.

Amatööri kynsitaiteilijalta ihan kohtalainen lopputulos :)

No Social Life?

Kun oma elämä pyörii lähinnä kirjotusten, penkkareitten ja muiden abi juttujen ympärillä, ei ollenkaan huomaa ajan kulua. Sosiaalinen elämä koostuu kirjoista, penkkaripuvun teosta sekä satunnaisista viikonloppumenoista. 

Kuten olen ohimennen kertonut, olen hiihtolomalla lähdossä Egyptiin. Tai no.. Lähtö riippuu siitä, onko sinne turvallista lähteä. Lukulomasta huolimatta suostuin lähtemään Egyptin riparille kolmanneksi isoseksi. Tammikuussa tällä rippikoulu ryhmällä oli viikonloppuleiri Ruonalla. En olekaan ennen ollut talvella Ruonalla :D
R1 ryhmässä on vain 12 rippikoululaista, joista kolme on poikia. Kun on tottunut yli parinkymmenen nuoren ryhmiin, oli mukavaa vaihtelua toimia pienemmän ryhmän parissa. Ryhmä ja isosporukka on mainio, joten odotan reissua hyvillä mielin :)

Penkkarit lähestyvät kovaa kyytiä ja puvun kanssa on vielä jonkin verran tekemistä. Asun keksiminen ei ollut ihan kivutonta. Kävin läpi todella monta vaihtoehtoa ja päädyin aina samaan tilanteeseen. Ei onnistu. No onneksi idea on nyt varma ja toteutusin on käynnissä. Pitäisi vain olla enemmän aikaa istua ompelukoneen ääressä.

Oletteko huomanneet 24 tuntia vuorokaudessa ei riitä yhtikäs mihinkään? 
Vaikka viralliset koulupäivät ovat omalta osaltani ohi, joudun melkein päivittäin lähteemän jonnekin. Palauta lappu x kansliaan päivään y mennessä. Hae kaupasta sitä, tätä ja tuota. Postipaketti on tullut, köröttele hakemaan. Päivässä pitäisi ehtiä lukea kokonaisia kirjoja, tehdä penkkariasua sekä huolehtia liikunnasta. Lievästi sanottuna.. stressaavaa..

Prelejä on itselläni jäljellä enää yksi. Reaali, joka ahdistaa minua suunnattomasti. Perjantaina on jo äidinkielen yo-koe ja voin vannoa etten nuku edeltävänä yönä tippaakaan. Kirjoituksiin, preleihin ja tentteihin valmistautumista ei helpota se, että tammikuussa solmin pitkäkestoisen liiton flunssan (tai muun yhtä sitkeän taudin) kanssa. Luulin jo, että avioero paperini olisi hyväksytty, mutta tämänpäiväisessä matikan prelissä sain hylätyn vastauksen. Aivastelin, yskin ja niistin joka kymmenes minuutti, valehtelematta! (Nöyrimmät anteeksi pyyntöni niille, jotka olivat tänään samassa prelissä kanssani!) Eikö sairastelemisessa ole tarpeeksi kestämistä? Ehei, koska minä olen ehkä yksi maailman tapaturma-altteimmista ihmisistä. Onnistuin töissä saamaan mojovan sähköiskun rikkinäisestä sähköjohdosta ja kaiken kukkuraksi olin pessyt käteni hetki sitten mutten ehtinyt kuivata niitä. Muutaman päivän ajan käsi oli lähes tunnoton eivätkä kaikki sormet edes liikkuneet. Ai niin, olen oikeakätinen ja arvatkaapa kaksi kertaa kumpi käsi on kyseessä, kun puhutaan sähköiskun aiheuttamasta särystä?

Toivottavasti teidän alkuvuotenne on sujunut hiukan paremmin :D

(P.s. Niinä hetkinä, kun olen ollut koneella, mutten ole jaksanut kirjoittaa, olen uudistanut hiukan ulkoasua. Hyvää syy pakoilla opiskelua? :D)