Kolminkertaisesti Iso(nen)

Kesälomani ensimmäinen viikko kului matikan abikurssilla. Sen viikon ajan mielessä oli yksi ajatus: "Ensi viikolla Ruonalle" Täytyy myöntää, että trigonometristen funktioiden sivussa loin listaa siitä, mitä kaikkea olisi pakattava mukaan. 

Voisi hyvin kuvitella, että kolmatta kesää isoseksi menevä osaisi jo ulkoa mitä kaikkea leirille on otettava mukaan, mutta ei. Jokaiseen säähän on varauduttava, mutta tavaraa ei myöskään saisi olla liikaa. En keksi mitään niin turhauttavaa, kuin pakkaaminen. Oikeasti.

R2:n viikonloppuleirillä isoshommissa oli naisvalta. Kumpikaan leirin kahdesta pojasta ei päässyt paikalle. Onneksi me olemme osaavia naisia ja hoidimme hommat miestenkin puolesta, mutta oli kuitenkin mukava saada kesäleirille peräti kolme poikaisosta: Antti, Teemu ja Joona. Jostain kumman syystä poikien enemmän tai vähemmän järkevissä jutuissa on jokin "leiritaika" joista lapsoset tuntuvat nauttivan joka vuosi. 

Antti varsinkin selittää välillä sellasia juttuja, että oksat pois. Isoset meni etukäteen Ruonalle valmistelemaan paikkoja ja fiksuna ihmisenä olimme Tarun ja Elinan kanssa Antin kyydissä. Menomatka Himangalle koostui siitä, että kuuntelimme Frontside Ollieta, Tytöt Tykkää, Coco Jambo sekä 10 minuutin pätkän PULLAVA LAULUA! Sen jälkeen koko leiriviikon ajan laulettiin pullavaa. 

".. Ei tartte veistä vaivata, kun alkaa pullaa kaivata.

Valmiina paloina, viipaleina maukkaina.

Pu-pu-pu-pullava, pu-pu-pu-pullava, pu-pu-pu-pulla pullava, pulla-pullava

Pullava"

Jep. Pullavaa laulettiin muutaman kerran ja jossain

vaiheessa lehtori totesi " Nyt lopettatte tuon hirveän, hirveän laulun hoilottamisen" 

Leirillä innostuin leipomaan legendaarista

valkosuklaakakkua keskellä yötä. Olin tarkoittanut sen isosille ja

työntekijöille, mutta yhdelle meidän leiriläispojalla (ja nimenomaan mun ja

Elinan suloisella lapsosella) sattui olemaan synttärit leirinaikana. Tämän lapsen synttäriaamuna menimme muutamien isosten kanssa laulamaan

aamuherätyksenä hänelle synttärilaulun ja veimme lautasella palan valkosuklaakakkua

Asettelimme vieläpä tuikun kynttiläksi siihen lautaselle :D

Leipomisen lisäksi innostuin myös leikkimään kampaaja.

Tämän tästä joku isosista joutui istumaan "kampaajan tuoliin" ja

antamaan hiustensa kohtalon minun päätettäväkseni :D Kaikista, enemmän tai

vähemmän, hienoista aikaansaannoksista (mm. Elinan täydelliset luonnostaan punertavat hiukset ihanilla enkelikiharoilla sekä Renaten leiskuvan punaiset kiharat ja banaaninuttura) ei muistettu ottaa kuvia :( Mutta tässä on muutamia kuvia muista aikaan saannoksista

Kiharrussauvalla toteutetut kiharat Kristelin suoriin hiuksiin :)

Vilma toivoi irokeesiä. Viime kesän leirillä Eve, joka on yksi parhaimpia minun tuntemia hiustenlaittajia, teki hänelle mahtavan irokeesin :) Minä en sellaista osaa tehdä eikä minulla ollut sellaiseen sopivia välineitä/aineita, joten tein tällaisen korkean ja tuuhean "leijonaharja-irokeesi" :D Kyllä se hiukan keräsi katseita ja hihkumista leiriläisten keskuudessa.

Tarulla on ihanat rastat, mutta kampausten tekeminen vaatii hiukan enemmän miettimistä. Kiharoita ei ihan onnistu tekemään :D Taru kertoi, että rastoista voi solmia jonkinlaisia kampauksia. Pitihän sitä ehdottomasti kokeilla, vaikka en ole koskaan ennen käsitellyt rastoja. Ensimmäisellä kerralla homma ei oikein onnistunut, mutta toisella kerralla teknikka oli paljon paremmin hallussa. Sain solmimisella aikaan tosi kivan nutturan, jonka pääpaino oli takana. Tarun keskeltä jakautuville otsahiuksille piti keksiä jotain, joten pientä tupeerausta ylös-taakse ja sivulle söpöt kiharat. Koristeeksi vielä valkoinen ruusu ja Voila! Kaksi alinta kuvaa on otettu tosi pimeässä tilassa ja ovat äärimmäisen huonoja laadultaan, mutta niistä saa hiukan käsitystä siitä miltä kampaus näytti eri puolilta.

Leikkiminen ei jäänyt siihen, sillä toteutimme eräässä iltaohjelmassa legendaariset naamat. Antti ja Joona olivat uhreina, minä ja Taru käsinä. Minulla oli kana kynittävänä Antin kanssa joten saatoin suorittaa kostoni tämän leikin avulla :D

Aluksi kaikki oli vielä hyvin ja Anttikin nojaili kaikessa rauhassa kättä vasten (puolihupia syntyi siitä tosiasiasta, että minä olen lyhyt -> super lyhyet kädet)

Hetken päästä alkoi kuitenkin tapahtua. Antille piti syöttää jogurttia ja vettä oikeastaan joka välissä. Meni Gottuubeen lakat hiukan muualle ko hiuksiin niin poika parka vaati kaiken aikaa juotavaa tai syötävää..

Huulimeikit ja silmämeikit naamaan..kirjaimellisesti

Loppusilauksena söpöt kukat vielä geelattuihin hiuksiin (eli puoli purkkia geeliä ja kilo lakkaa)..

..Ja pojat oli valmiita Robinin keikalle!

Viimeisessä illanvietossa kierrätämme sydämet, joihinka jokainen leirillä ollut saa kommentoida jotain kivaa. Tämän vuotinen sydän oli aika täynnä erilaisia asioita, jotka piristivät paljon mieltä :) Muurinpohjalättyjen paistosta ja hiustenlaitosta oli aika paljon kommenttia :D Minusta kaikista hauskinta näissä sydämissä on se, että juuri ne ominaisuudet joita itse itsessään vihaa ovatkin juuri niitä ominaisuuksia joista muut pitävät sinussa. Omasta mielestäni minulla on aivan kamala tapa nauraa, mutta sydämessäni luki pariinkiin otteeseen "ihana nauru". Ihmisen pitäisi ymmärtää olevansa arvokas kaikkine ominaisuuksineen :)

Sydämiä onkin kertynyt jo neljä. Yksi omalta leiriltä ja kolme on isosvuosilta. Nämä sydämet ovat huoneeni ilmoitustaululla ja huonona päivänä ilahdutan itseäni lukemalla näitä. Jokaisen taakse olen kirjoittanut vuosiluvun ja ryhmän, jotta vanhana mummona voin muistella näitä leirivuosia :D

Myös salikset kuuluvat viikkoleiriin! Viikon ajan kirjoittelemme nimettömiä kirjeitä salaiselle ystävälle "postin" kautta, jotka arvottiin leirin alussa. Viimeisenä iltana salikset paljastetaan ja jokainen vie ystävälleen viimeisen kirjeen tai lahjan henk.kohtaisesti. Minulla oli saliksena poika, arvasin sen heti ensimmäisestä kirjeestä, mutta en arvannut hänen askartelevan minulle näin suloista otusta lahjaksi :D 

Leiri oli kyllä niin mahtava! 

Lapset oli mitä ihanimpia ja isosporukka mitä mainioin! 

Itse asiassa hehkutin tätä samaa asiaa huhtikuussa tässä postauksessa ja voin todeta, että viikkoleiri oli yhtä hyvä ellei parempikin :)

(Anteeksi tämä superpitkä postaus, jonka kirjoittaminen kesti..kauan)

Kiharat hiukset ja oranssit kynnet

Viimeinen koeviikko vetelee viimeisiään, sillä jäljellä on enää vihon viimeinen, huominen uskonnon koe. Kovin kauaksi aikaa en voi tuudittautua lomatunnelmiin, sillä ensi viikon maanantaina alkaa pitkän matikan kertauskurssi. Kuka kumma keksikään pari vuotta sitten: Hei, mitäpä jos opiskelisin pitkää matikkaa? Aivan niin, minäpä hyvinkin...

Viimeisen kouluviikon, kokeettoman päivän ja myöhäisen aamun kunniaksi päätin maanantaina väkertää itselleni kiharat :)

Itselläni on luonnostaan melko taipuisat hiukset, mutta kiharoita tehdessä turvaudun erilaisiin tekniikoihin. Ehkä suosituinta on tehdä kiharat suoristusraudalla, mutta useista kokeiluista ja eri tekniikoista huolimatta meikäläinen ei ole saanut aikaan niitä ihania enkelikikkuroita. Luettuani positiivisia palautteita kiharrussauvasta, aloin pohtimaan sellaisen hankintaa. Minimanissa oli äitienpäivän aikoihin tarjouksessa Remingtonin Pearl Wand kiharrussauva. Pitkällisen henkisen ja moraalisen taistelun jälkeen huomasin kiikuttaneeni tämän kassalle.. 

Eikä kyllä kaduta yhtään! Suoristusrautakiharat eivät meikäläisen tekeminä onnistu, muttä kiharrussauvalla ne onnistuvat takuulla plus ne kestävät super pitkään! Ainut miinus on, että sauvan mukana tuleva lämpösuojahansikas ei ole kyllä kovin hyvä ja toimiva, nimimerkillä muutamat palovammat sormiinsa saanut kihartaja..

Olen tosissani tykästyny tuohon keltaiseen paitaan. Olisin halunnut ostaa turkoosin, mutta makutuomarin mielestä vaatekaappini kaipaisi keltaista piristystä. Koeviikolla sitä kaipaisi aina extra virtaa, joten maanantaina sitä haettiin keltaisesta pukeutumisesta :)

1. Yves Rocher Growth&Beauty Nail Duo (tästä käytin vain valkoista Base lakkaa)

2. Avon Nailwear Pro Orange Creamsicle

3. Oriflame Very Me Musta ja valkoinen nail art lakat

4. Depend Quick&Shine top coat (pitää strassit hyvin paikallaan ja lakan kestävänä)

5. Strasseja

6. Oriflamen Quick Dry Drops pikakuivattajaa kerrosten väliin (Mun suosikki pikakuivattaja, joka ei jätä sormia öljyisiksi!)

En ole mitenkään kaksinen kynsien koristelija, itse asiassa vasta aloitteleva sellainen, mutta pyrin kuitenkin keksimään joskus jotain eilaista kynsiini. Viime viikolla kysyin kavereiltani, että minkä väriset kynnet laittaisin. Ensimmäinen ehdotus oli vihreä, nooou, ei minulla mitään vihreää kynsilakkaa ole (ainakaan puhdasta vihreää), mutta seuraava ehdotus, oranssi kuulosti jo paljon paremmalta. Niinpä yllä olevia tuotteita käyttämällä sain aikaan tällaiset kynnet. Halusin kuitenkin käyttää myös tuota toivottua vihreää, joten oranssin lakan koristeluna on vihreät strassit ja nail art kuviointi :)

Nämäkin kynnet ovat olleet jo melkein viikon ja kärsineet niin puutarha kuin navettatöistä, mutta siihen nähden ovat vielä ihan hyvässä kunnossa :)

Kun ei huvita opiskella...

..Kannattaa päivittää blogia. Sain viettää kuluneen viikon aivan itsekseni, sillä porukat olivat kuntoutuksessa. Täytyy myöntää, että pidän todella paljon siitä, että saan olla ylhäisessä yksinäisyydessäni ja suunnitella päiväni juuri sellaisiksi kuin haluan. Kotona olo ja ystävien tapaaminen olisi ollut mukavampaa, jos koeviikko ei olisi alkanut. Itselläni koeviikko on tällä hetkellä puolessa välissä. Kolme koetta on takanapäin ja kolme vielä edessä. Uskon kylläkin, että huominen matikan koe ei todellakaan mene läpi, joten suuntani käy kohti uusintoja..

Perjantaina menin kouluun matemaatikan kertaustunneille. Minulla oli tarkoituksena kerrata kokeisiin, mutta kas kumaa päädyin laittamaan hiuksia. Mistähän moinen mahtaisi johtua? (Saa sitä ihmetellä, miksei matikka mahda mennä läpi) Noo jokatapauksessa löysin kaapistani mukavan poltetun oranssinvärisen tunikan, jonka olemassaolon olin aivan tyystin unohtanut.

Koskaan ennen en ole lakannut kynsiäni mustaksi. Kynsilakkakokoelmaa katsellessani ihmettelin, miksi minulla ylipäätäänsä on musta kynsilakka. Rohkea rokan syö vai miten se nyt menikään niinpä päätin testata mustaa kynsilakkaani. Pelkkä musta lakkaus ei kuitenkaan ollut ihan minun mieleeni, joten päätin vetäistä sen päälle kultaista glitterlakkaa. Musta lakka on Oriflamen nuorten Very Me linjan lakka Night Fever. Kultainen Glitter lakka on todella todella vanha. Muistaako joku sellaisen sarjan kuin Teininoita Sabrina? Hienoina lapsuusvuosina olin valtava Sabrina-fani ja no minulla oli myös kaikki Sabrinan Salat -lehdet, jotka ilmestyivät sarjan päätyttyä. Niiden mukana sai aina jonkin kosmetiikkatuotteet. Useimmat niistä ovat jo päätyneet roskiin, mutta tämä kynsilakka on vielä ihan käyttökelpoista

Pliis sanokaa joku, että muistatte Sabrinan, Salem-kissan ja hänen Zilda ja Hilda tädit! Teininoita Sabrina on meidän 90-luvun lasten sarja. Nykyään näkyy vain Waverly Placen velhot, mikä ei todellakaan ole sama asia..

 Pilkettä silmäkulmassa.. kirjaimellisesti :D

Koeviikon jälkeen koitaa uusi ihana jakso jota varten minun piti lähteä metsästämään näitä: 

 Mutta päädyin ostamaan myös nämä:

(puollustuksekseni sanottakoon, että nämä olivat huikeassa tarjouksessa)

Ajattelin ilahduttaa kotiin palaavia porukoita ja valmistin neljän tähden illallisen:

Alkupala: Juustoinen juureskeitto ja patonkia

Pääruoka: Naudan sisäfile, pippurinen juustokastike, perunapalloja ja salaattia

Jälkiruoka: Suklaamousse

Okei ehkä se eihän tähtiin asti yllä, mutta ihan hyvää vaikka itse sanonkin. 

Lopuksi äidin tuomat tuliaisit Paletista :)

Trigonometriset funktiot, derivointi sekä aritmeettiset ja geometriset lukujonot ovat sekoittaneet aivoni niin ettei tästä postauksesta tullut kovin järkevä. Pahoitteluni. 

Wanhat 2012

Koko helmikuu on ollut sellaista hässäkkää, että blogi on auttamatta jäänyt täysin huomiotta. Minulla oli paljon ideoita ja asioita, joista minun oli tarkoitus postailla, mutta koskaan ajatukset eivät muuttuneet teoksi. Nyt haluan kuitenkin jakaa teille kuvia ja tunnelmia yhdestä maailmani ihanimmasta päivästä.

Harjoituksien alkaessa olin lähes tulkoon kauhuissani. Mitä ihmettä minä olenkaan ajatellut?! Minä, joka suurinpiirtein omistan kaksi vasenta jalkaa, olen päätynyt tanssimaan wanhat. Kauhuani ei missään nimessä lievittänyt se, että myöhemmin sain tietää tanssiparini olevan oikeasti todella hyvä tanssimaan. Harjoituksissa oli kuitenkin yllättävän hauskaa ja jossain vaiheessa aloin oikeasti nauttia tanssimisesta ja wanhojenharjoituksista muodostui päivän kohokohta. 

 Lukuisia iltoja tuli vietettyä koneen äärellä metsästäen erilaisia pukuja. Päädyin tilaamaan oman pukuni netistä mittatilaustyönä, jota myöhemmin vielä jouduttiin lyhentämään aika reippaanlaisesti. Lisäksi nyöritysnauha oli kovin huonolaatuinen, joten ostin ommeltun organza nauhan tilalle satiininauhaa :))

 Parempia kuvia mekosta:

Kampauksen suhteen minulla oli vain yksi toive: haluan hiukset kiinni. Tiarat eivät ole koskaan olleet oikein minun juttuni enkä kokenut olevani prinsessa, joten en halunnut tiaraa kampaukseeni, sen sijaan tilasin tuollaisen kukallisen hiuskoristeen, jonka halusin kampauksen sivulle. Kampaaja, joka laittoi hiukseni, oli aivan älyttömän hyvä ja pidin todella paljon kampauksestani. Kampaus oli niin kestävä, että minulla oli se vielä sunnuntainakin päässä :D Nukuin kaksi yötä eikä kampaukselle käynyt kuinkaan (enkä edes nukkunut istualtaan tai hiuksiani varoen :D) 

Tässä näette hiukan tuota kampausta :) Tämä kuva (ja kaikki ulkokuvat) on otettu lauantaina, sillä en älynnyt perjantaina ottaa ulkona kuvia. Okei, on se hiukan kärsinyt, mutta minä olin kumminkin nukkunut sillä eli siihen nähden se on vielä hyvässä kunnossa

Stressasin Wanhojentansseja etukäteen älyttömän paljon, mutta virallisena päivänä minä nautin jokaisesta hetkestä! Kaikki ne tuskaiset laittautumishetket pukuhuoneessa, kehittävät keskustelut ennen ja jälkeen esityksen, viime hetken ulkonäkökriisit ja itse tanssiesitykset tekivät päivästä ikimuistoisen. Viisi vuotta olin varma, etten tanssi wanhoja, mutta onneksi päätin kuitenkin toisin ja kysyin Anssia tanssiparikseni. Turhaan ei sanota Wanhojen olevan yksi lukioajan parhaimmista hetkistä!

Minulla ainakin näkyi olevan hauskaa :D

Ihanat tytöt!      

Henna, Mari-Ann, Minä ja Taru 

'

Minä kahden prinsessan kanssa :)

Taru, Minä ja Henna 

Oppilaskunnan puheenjohtajat :)

Ihana ystäväni Saana tuli kattomaan wanhoja oli ihana nähdä pitkästä aikaa! :)

Tässä vielä pari onnistunutta ulkokuvaa. Oli hiukan kylmä..

Täytyy myöntää etten kuitenkaan osannut kuvailla tätä kokemusta niin hienosti kuin olin ajatellut. Lyhyesti kiteytettynä: Päivä oli aivan mahtava ja ikimuistoinen!