Kolminkertaisesti Iso(nen)

Kesälomani ensimmäinen viikko kului matikan abikurssilla. Sen viikon ajan mielessä oli yksi ajatus: "Ensi viikolla Ruonalle" Täytyy myöntää, että trigonometristen funktioiden sivussa loin listaa siitä, mitä kaikkea olisi pakattava mukaan. 

Voisi hyvin kuvitella, että kolmatta kesää isoseksi menevä osaisi jo ulkoa mitä kaikkea leirille on otettava mukaan, mutta ei. Jokaiseen säähän on varauduttava, mutta tavaraa ei myöskään saisi olla liikaa. En keksi mitään niin turhauttavaa, kuin pakkaaminen. Oikeasti.

R2:n viikonloppuleirillä isoshommissa oli naisvalta. Kumpikaan leirin kahdesta pojasta ei päässyt paikalle. Onneksi me olemme osaavia naisia ja hoidimme hommat miestenkin puolesta, mutta oli kuitenkin mukava saada kesäleirille peräti kolme poikaisosta: Antti, Teemu ja Joona. Jostain kumman syystä poikien enemmän tai vähemmän järkevissä jutuissa on jokin "leiritaika" joista lapsoset tuntuvat nauttivan joka vuosi. 

Antti varsinkin selittää välillä sellasia juttuja, että oksat pois. Isoset meni etukäteen Ruonalle valmistelemaan paikkoja ja fiksuna ihmisenä olimme Tarun ja Elinan kanssa Antin kyydissä. Menomatka Himangalle koostui siitä, että kuuntelimme Frontside Ollieta, Tytöt Tykkää, Coco Jambo sekä 10 minuutin pätkän PULLAVA LAULUA! Sen jälkeen koko leiriviikon ajan laulettiin pullavaa. 

".. Ei tartte veistä vaivata, kun alkaa pullaa kaivata.

Valmiina paloina, viipaleina maukkaina.

Pu-pu-pu-pullava, pu-pu-pu-pullava, pu-pu-pu-pulla pullava, pulla-pullava

Pullava"

Jep. Pullavaa laulettiin muutaman kerran ja jossain

vaiheessa lehtori totesi " Nyt lopettatte tuon hirveän, hirveän laulun hoilottamisen" 

Leirillä innostuin leipomaan legendaarista

valkosuklaakakkua keskellä yötä. Olin tarkoittanut sen isosille ja

työntekijöille, mutta yhdelle meidän leiriläispojalla (ja nimenomaan mun ja

Elinan suloisella lapsosella) sattui olemaan synttärit leirinaikana. Tämän lapsen synttäriaamuna menimme muutamien isosten kanssa laulamaan

aamuherätyksenä hänelle synttärilaulun ja veimme lautasella palan valkosuklaakakkua

Asettelimme vieläpä tuikun kynttiläksi siihen lautaselle :D

Leipomisen lisäksi innostuin myös leikkimään kampaaja.

Tämän tästä joku isosista joutui istumaan "kampaajan tuoliin" ja

antamaan hiustensa kohtalon minun päätettäväkseni :D Kaikista, enemmän tai

vähemmän, hienoista aikaansaannoksista (mm. Elinan täydelliset luonnostaan punertavat hiukset ihanilla enkelikiharoilla sekä Renaten leiskuvan punaiset kiharat ja banaaninuttura) ei muistettu ottaa kuvia :( Mutta tässä on muutamia kuvia muista aikaan saannoksista

Kiharrussauvalla toteutetut kiharat Kristelin suoriin hiuksiin :)

Vilma toivoi irokeesiä. Viime kesän leirillä Eve, joka on yksi parhaimpia minun tuntemia hiustenlaittajia, teki hänelle mahtavan irokeesin :) Minä en sellaista osaa tehdä eikä minulla ollut sellaiseen sopivia välineitä/aineita, joten tein tällaisen korkean ja tuuhean "leijonaharja-irokeesi" :D Kyllä se hiukan keräsi katseita ja hihkumista leiriläisten keskuudessa.

Tarulla on ihanat rastat, mutta kampausten tekeminen vaatii hiukan enemmän miettimistä. Kiharoita ei ihan onnistu tekemään :D Taru kertoi, että rastoista voi solmia jonkinlaisia kampauksia. Pitihän sitä ehdottomasti kokeilla, vaikka en ole koskaan ennen käsitellyt rastoja. Ensimmäisellä kerralla homma ei oikein onnistunut, mutta toisella kerralla teknikka oli paljon paremmin hallussa. Sain solmimisella aikaan tosi kivan nutturan, jonka pääpaino oli takana. Tarun keskeltä jakautuville otsahiuksille piti keksiä jotain, joten pientä tupeerausta ylös-taakse ja sivulle söpöt kiharat. Koristeeksi vielä valkoinen ruusu ja Voila! Kaksi alinta kuvaa on otettu tosi pimeässä tilassa ja ovat äärimmäisen huonoja laadultaan, mutta niistä saa hiukan käsitystä siitä miltä kampaus näytti eri puolilta.

Leikkiminen ei jäänyt siihen, sillä toteutimme eräässä iltaohjelmassa legendaariset naamat. Antti ja Joona olivat uhreina, minä ja Taru käsinä. Minulla oli kana kynittävänä Antin kanssa joten saatoin suorittaa kostoni tämän leikin avulla :D

Aluksi kaikki oli vielä hyvin ja Anttikin nojaili kaikessa rauhassa kättä vasten (puolihupia syntyi siitä tosiasiasta, että minä olen lyhyt -> super lyhyet kädet)

Hetken päästä alkoi kuitenkin tapahtua. Antille piti syöttää jogurttia ja vettä oikeastaan joka välissä. Meni Gottuubeen lakat hiukan muualle ko hiuksiin niin poika parka vaati kaiken aikaa juotavaa tai syötävää..

Huulimeikit ja silmämeikit naamaan..kirjaimellisesti

Loppusilauksena söpöt kukat vielä geelattuihin hiuksiin (eli puoli purkkia geeliä ja kilo lakkaa)..

..Ja pojat oli valmiita Robinin keikalle!

Viimeisessä illanvietossa kierrätämme sydämet, joihinka jokainen leirillä ollut saa kommentoida jotain kivaa. Tämän vuotinen sydän oli aika täynnä erilaisia asioita, jotka piristivät paljon mieltä :) Muurinpohjalättyjen paistosta ja hiustenlaitosta oli aika paljon kommenttia :D Minusta kaikista hauskinta näissä sydämissä on se, että juuri ne ominaisuudet joita itse itsessään vihaa ovatkin juuri niitä ominaisuuksia joista muut pitävät sinussa. Omasta mielestäni minulla on aivan kamala tapa nauraa, mutta sydämessäni luki pariinkiin otteeseen "ihana nauru". Ihmisen pitäisi ymmärtää olevansa arvokas kaikkine ominaisuuksineen :)

Sydämiä onkin kertynyt jo neljä. Yksi omalta leiriltä ja kolme on isosvuosilta. Nämä sydämet ovat huoneeni ilmoitustaululla ja huonona päivänä ilahdutan itseäni lukemalla näitä. Jokaisen taakse olen kirjoittanut vuosiluvun ja ryhmän, jotta vanhana mummona voin muistella näitä leirivuosia :D

Myös salikset kuuluvat viikkoleiriin! Viikon ajan kirjoittelemme nimettömiä kirjeitä salaiselle ystävälle "postin" kautta, jotka arvottiin leirin alussa. Viimeisenä iltana salikset paljastetaan ja jokainen vie ystävälleen viimeisen kirjeen tai lahjan henk.kohtaisesti. Minulla oli saliksena poika, arvasin sen heti ensimmäisestä kirjeestä, mutta en arvannut hänen askartelevan minulle näin suloista otusta lahjaksi :D 

Leiri oli kyllä niin mahtava! 

Lapset oli mitä ihanimpia ja isosporukka mitä mainioin! 

Itse asiassa hehkutin tätä samaa asiaa huhtikuussa tässä postauksessa ja voin todeta, että viikkoleiri oli yhtä hyvä ellei parempikin :)

(Anteeksi tämä superpitkä postaus, jonka kirjoittaminen kesti..kauan)