Se pyytää viereeni..vielä jää

Anteeksi taas tämä pitkään jatkunut hiljaisuus. 

 Elämä on ollut astetta kiireisempää, joten kirjoittamiselle ei ole jäänyt aikaa :/

Meidän pienellä lukiollamme on tosi laaja musiikinkurssien valikoima, joka on ihan huippu juttu! Viime jaksossa meillä oli musiikkiprojekti-kurssi, jonka ideana oli suunnitella ja toteuttaa projekti, musiikkiesitys, joka esitettäisiin jakson loppupuolella. Siinä oli kyllä ihan mukavasti tekemistä ja stressaamista. 

WeHeartIt

En ole koskaan laulanut yksin sooloa, mutta tuolla projektissa minulla oli oma soolobiisi ja voi taivas, miten paljon minua jännitti ja pelotti! Ensimmäisen esityksen jälkeen tajusin olevani yhä hengissä, joten jännitys alkoi hiukan helpottaa seuraavissa esityksissä. Meillä oli kolme koululaisesitystä sekä yksi iltaesitys vanhemmille ja kavereille. Esitykset meni ihan mukavasti ja projektimme sisälsi tosi kivoja kappaleita joita oli mukava kuunnella :)

Minä päätin viedä projektiimme jotain suomenkielistä:
 

Kappale on minusta tosi kaunis ja pidin paljon sen esittämisestä. Sain positiivista palautetta eläytyvästä laulusta ja herkästä tulkinnasta :) Meiän äiti oli ostanu mulle kimpun keltaisia ruusuja ja suklaata ensimmäisen yksinlaulun kunniaksi :D

YO-tulokset tuli festariperjantaina, joten en päässyt hakemaan niitä ennen kuin maanantaina. Psykologia ja ruotsi lähtivät molemmat rajatapauksina, joten kummastakaan ei voinut varmasti mitä tulee takaisin. Hihkuin kuitenkin riemusta, sillä molempien pisteet oli noussu ja arvosanat kallistuivat ylöspäin! Hurraa!

Koeviikolla minulla oli neljä koetta ja kaksi vapaapäivää. Tein enkun kokeen aikaisemmin, jotta sain vapaapäiväni maanantaille ja tiistaille. Neljän päivän viikonloppu, luxusta! Ennen ja jälkeen festareiden uurastin läksyjen parissa hullun lailla ja kahden viikon ajan nukuin maksimissaan viiden tunnin öitä. Sunnuntaina yritin nukkua kasaantunutta univelkaa pois.

Lauantaina olin rippikoulupäivässä vetämässä seurisrastia loistavan Tiian kanssa :) Me pidettiin aika hyvin järjestystä yllä ja laitettiin lapsoset maalaamaan, tai oikeastaan painamaan, kädenjälkensä sormiväreillä! Kesäleirien isoset tiedetään vasta ensi vuonna, mutta minä ja kaksi muuta isosta olemme menossa Egyptin-riparille helmikuussa. Lauantaina näin ensimmäisen kerran matkaan lähtevät rippikoululaiset :D

Pahoitteluni, että tämä postaus on sisällöltään sekava ja vähäkuvainen.
Minulla on monta postausajatusta rästissä. Yritän päästä niihin käsiksi pian, mutta ensin saatte kuulla festareista! :)