Kun oma elämä pyörii lähinnä kirjotusten, penkkareitten ja muiden abi juttujen ympärillä, ei ollenkaan huomaa ajan kulua. Sosiaalinen elämä koostuu kirjoista, penkkaripuvun teosta sekä satunnaisista viikonloppumenoista.
Kuten olen ohimennen kertonut, olen hiihtolomalla lähdossä Egyptiin. Tai no.. Lähtö riippuu siitä, onko sinne turvallista lähteä. Lukulomasta huolimatta suostuin lähtemään Egyptin riparille kolmanneksi isoseksi. Tammikuussa tällä rippikoulu ryhmällä oli viikonloppuleiri Ruonalla. En olekaan ennen ollut talvella Ruonalla :D
R1 ryhmässä on vain 12 rippikoululaista, joista kolme on poikia. Kun on tottunut yli parinkymmenen nuoren ryhmiin, oli mukavaa vaihtelua toimia pienemmän ryhmän parissa. Ryhmä ja isosporukka on mainio, joten odotan reissua hyvillä mielin :)
Penkkarit lähestyvät kovaa kyytiä ja puvun kanssa on vielä jonkin verran tekemistä. Asun keksiminen ei ollut ihan kivutonta. Kävin läpi todella monta vaihtoehtoa ja päädyin aina samaan tilanteeseen. Ei onnistu. No onneksi idea on nyt varma ja toteutusin on käynnissä. Pitäisi vain olla enemmän aikaa istua ompelukoneen ääressä.
Oletteko huomanneet 24 tuntia vuorokaudessa ei riitä yhtikäs mihinkään?
Vaikka viralliset koulupäivät ovat omalta osaltani ohi, joudun melkein päivittäin lähteemän jonnekin. Palauta lappu x kansliaan päivään y mennessä. Hae kaupasta sitä, tätä ja tuota. Postipaketti on tullut, köröttele hakemaan. Päivässä pitäisi ehtiä lukea kokonaisia kirjoja, tehdä penkkariasua sekä huolehtia liikunnasta. Lievästi sanottuna.. stressaavaa..
Prelejä on itselläni jäljellä enää yksi. Reaali, joka ahdistaa minua suunnattomasti. Perjantaina on jo äidinkielen yo-koe ja voin vannoa etten nuku edeltävänä yönä tippaakaan. Kirjoituksiin, preleihin ja tentteihin valmistautumista ei helpota se, että tammikuussa solmin pitkäkestoisen liiton flunssan (tai muun yhtä sitkeän taudin) kanssa. Luulin jo, että avioero paperini olisi hyväksytty, mutta tämänpäiväisessä matikan prelissä sain hylätyn vastauksen. Aivastelin, yskin ja niistin joka kymmenes minuutti, valehtelematta! (Nöyrimmät anteeksi pyyntöni niille, jotka olivat tänään samassa prelissä kanssani!) Eikö sairastelemisessa ole tarpeeksi kestämistä? Ehei, koska minä olen ehkä yksi maailman tapaturma-altteimmista ihmisistä. Onnistuin töissä saamaan mojovan sähköiskun rikkinäisestä sähköjohdosta ja kaiken kukkuraksi olin pessyt käteni hetki sitten mutten ehtinyt kuivata niitä. Muutaman päivän ajan käsi oli lähes tunnoton eivätkä kaikki sormet edes liikkuneet. Ai niin, olen oikeakätinen ja arvatkaapa kaksi kertaa kumpi käsi on kyseessä, kun puhutaan sähköiskun aiheuttamasta särystä?
Toivottavasti teidän alkuvuotenne on sujunut hiukan paremmin :D
(P.s. Niinä hetkinä, kun olen ollut koneella, mutten ole jaksanut kirjoittaa, olen uudistanut hiukan ulkoasua. Hyvää syy pakoilla opiskelua? :D)
Kuten olen ohimennen kertonut, olen hiihtolomalla lähdossä Egyptiin. Tai no.. Lähtö riippuu siitä, onko sinne turvallista lähteä. Lukulomasta huolimatta suostuin lähtemään Egyptin riparille kolmanneksi isoseksi. Tammikuussa tällä rippikoulu ryhmällä oli viikonloppuleiri Ruonalla. En olekaan ennen ollut talvella Ruonalla :D
R1 ryhmässä on vain 12 rippikoululaista, joista kolme on poikia. Kun on tottunut yli parinkymmenen nuoren ryhmiin, oli mukavaa vaihtelua toimia pienemmän ryhmän parissa. Ryhmä ja isosporukka on mainio, joten odotan reissua hyvillä mielin :)
Penkkarit lähestyvät kovaa kyytiä ja puvun kanssa on vielä jonkin verran tekemistä. Asun keksiminen ei ollut ihan kivutonta. Kävin läpi todella monta vaihtoehtoa ja päädyin aina samaan tilanteeseen. Ei onnistu. No onneksi idea on nyt varma ja toteutusin on käynnissä. Pitäisi vain olla enemmän aikaa istua ompelukoneen ääressä.
Oletteko huomanneet 24 tuntia vuorokaudessa ei riitä yhtikäs mihinkään?
Vaikka viralliset koulupäivät ovat omalta osaltani ohi, joudun melkein päivittäin lähteemän jonnekin. Palauta lappu x kansliaan päivään y mennessä. Hae kaupasta sitä, tätä ja tuota. Postipaketti on tullut, köröttele hakemaan. Päivässä pitäisi ehtiä lukea kokonaisia kirjoja, tehdä penkkariasua sekä huolehtia liikunnasta. Lievästi sanottuna.. stressaavaa..
Prelejä on itselläni jäljellä enää yksi. Reaali, joka ahdistaa minua suunnattomasti. Perjantaina on jo äidinkielen yo-koe ja voin vannoa etten nuku edeltävänä yönä tippaakaan. Kirjoituksiin, preleihin ja tentteihin valmistautumista ei helpota se, että tammikuussa solmin pitkäkestoisen liiton flunssan (tai muun yhtä sitkeän taudin) kanssa. Luulin jo, että avioero paperini olisi hyväksytty, mutta tämänpäiväisessä matikan prelissä sain hylätyn vastauksen. Aivastelin, yskin ja niistin joka kymmenes minuutti, valehtelematta! (Nöyrimmät anteeksi pyyntöni niille, jotka olivat tänään samassa prelissä kanssani!) Eikö sairastelemisessa ole tarpeeksi kestämistä? Ehei, koska minä olen ehkä yksi maailman tapaturma-altteimmista ihmisistä. Onnistuin töissä saamaan mojovan sähköiskun rikkinäisestä sähköjohdosta ja kaiken kukkuraksi olin pessyt käteni hetki sitten mutten ehtinyt kuivata niitä. Muutaman päivän ajan käsi oli lähes tunnoton eivätkä kaikki sormet edes liikkuneet. Ai niin, olen oikeakätinen ja arvatkaapa kaksi kertaa kumpi käsi on kyseessä, kun puhutaan sähköiskun aiheuttamasta särystä?
Toivottavasti teidän alkuvuotenne on sujunut hiukan paremmin :D
(P.s. Niinä hetkinä, kun olen ollut koneella, mutten ole jaksanut kirjoittaa, olen uudistanut hiukan ulkoasua. Hyvää syy pakoilla opiskelua? :D)
Onnea kirjoituksiin! :)
VastaaPoistaKiitos! Sitä tarvitaan :D
Poista