Viheliäistä viisautta

Meikäläinen on jo jonkin aikaa kärsinyt vietävästä hammaskivusta, joka ennen kesänalkua

kävi suorastaan sietämättömäksi. Niinpä tämäkin hammaslääkärikammoinen ihminen, joutui nöyrtymään kivun edessä ja tilaamaan ajan hammaslääkäriin. Sainkin särkyajan aika nopeasti ja, nopeammin kuin olisin halunnut, päädyin tuijottamaan hammaslääkärin huoneen katossa olevaa Nalle Puh julistetta. Samaan aikaan lääkäri totesi lähestyvänsä puudutuspiikin kanssa ja kohta saattaisi hiukan pistää. Mahtavaa! Kiitti, että kerroit tämän minulle. Valitettavasti selostus ei loppunut vaan minulle selitettiin koko hampaanpoiston ajan miten tämän kanssa tarvitaan "järeämpiä aseita" eli isommat pihdit. Oikeasti! On tarpeeksi paha vain olla siinä, miksi teidän pitää vielä selittää mitä te teette ja millä. Minulle oli puhjennut neljä viisauden hammasta yhtäaikaa, joten kolme jäi vielä paikalleen ensimmäisen käynnin jälkeen.

SO TRUE!

Eilen minulla oli aika Kokkolaan yksityiselle hammaslääkärille. Pieni paniikki siinä iski, kun oma nimi huudettiin ja oli astuttava kelmeän valkoiseen huoneeseen. Siellä ei ollut edes mitään julistetta, jota tuijotella. Niinpä kysyin olisiko mahdollista, että saisin kuunnella musiikkia operaation ajan, olen nimittäin aika huono hammaslääkäripotilas. Sillä aikaa, kun suutani puudutettiin ja leikattiin, kuuntelin rakkaalla Ipodillani mahdollisimman hyviä biisejä. Kuitenkin sen verran hiljaisella, että pystyin tiedostamaan mitä minulle selitettiin. Siinä vaiheessa, kun lääkäri alkoi selittää avustaja-opiskelijalle, miten töissä voi tehdä vahinkoja ja kuinka hän erään potilaan hammasimplanttia laittaessa oli painanut väärää säätönappia elektronisesta tuolista ja implantti oli mennyt väärään paikkaan, pistin musiikit mahdollisimman isolle. En minä halua kuulla kuinka jonkun potilaan kohalla oli kämmätty juuri, kun saman henkilön kädet ovat minun suussani! 

Ensimmäisen hampaanpoiston jälkeen lääkäri päätti poikkeuksellisesti hoitaa myös toisen puolen. Kahden puudutuksen ja hampaanpoiston jälkeen olo oli "hiukan" hutera, enkä tuumannut selvitä viereiseen huoneeseen istumaan. Jostain syystä oma tasapainoni ei meinnannut toimia kunnolla ja päässä suhisi kuin kaislikossa konsanaan. Herra hammaslääkäri totesi, että sinulla on ollut varmaan todella kipeät hampaat, ne olivat meinaan todella pahasti tulehtuneet. Really? I didn't knew that..

Naama oli ja on edelleen käsittämättömän kipeä ja turvonnut, ja pystyn syömään lähinnä keittoa sekä jäätelöä.. Antibiotin ja 600mg Buranan avulla rämmitään eteenpäin, mutta kouluun minusta ei ollut. Toivon mukaan olo tästä helpottuu, ainakin pikkuhiljaa..

Hampaista tulikin mieleeni eräs loistava aiheeseen liittyvä blogi! Näistä kahdesta hampaasta minäkin tykkään :D

Missä olet joulufiilis?

Joulukoristeet rantautuivat moniin kauppoihin loka-marraskuun vaihteessa. Mainoksissa alkoi lukea "syksyn uutuuksien" sijaan "Pukin konttiin" tai "Joululahjaideoita", Niin radiossa kuin kaupoissa soivat vanhat tutut joulun rallatukset ja lunta ei joulukuun alkuun mennessä ollut nimeksikään.

Yleensä olen nauttinut joulunajasta. Pimenevät illat, jolloinka voi istuskella hämärässä huoneessa kynttilöiden ympäröimänä ja kuunnella ihania joululauluja (enkä nyt tarkoita niitä perinteisiä suomalaisia tonttulauluja) ovat ihana tapa laskeutua jouluun. Päivä jolloinka isän kanssa lähdemme metsästämään kaikkien aikojen hienointa joulukuusta ulkoterassille. Päivä jolloin äidin kanssa leivomme pipareita tonttulakit päässä,koko talossa tuoksuu joululle. Jouluaattona olemme käyneet isovanhempien luona ja tottakai jouluyön messussa. Joulu on ollut yksi vuoden kohokohdista (osa syynä voi toki olla myös se, että olen talvi aikaan syntynyt, mutta kumminkin).

Tänä vuonna joulun ihana tunnelma ei ole tavoittanut minun väsynyttä mieltäni. Aluksi syytin lumen puuttumisa. Eihän joulu voi olla kunnon joulu ilman lunta, eihän? Vaikka ulkona on tällähetkellä lunta ainakin jonkin verran ja pakkasasteitakin löytyy, on joulufiilis yhä teillä tietämättömillä. Kaupoissa soivat joululaulut saavat minut vain surumieliseksi ja lahjojen hankkimisesta ja kehittelemisestä on tullut stressaava pakkopulla, jonka haluaisi saada pois alta.

Mielestäni joulu on maallistunut aivan liikaa. Ei joulussa ole kysymys siitä, että kuusen alus on täynnä valtavia joululahjoja, onko sinulla varmasti isompi joulukuusi tai hienommat jouluvalot kuin naapurilla, oletko kuorruttanut koko huushollin punaisilla verhoilla ja matoilla. Joulu tulee joka tapauksessa, vaikka jättäisit ne keittiöt kaapit siivoamatta (ethän sinä kaapissa joulua vietä muutenkaan). Kaupoissa myyjät tuputtavat erilaisia sesonkituotteita. Jouluksi kehitellään uusia ja hienompia jouluvalosysteemejä, lahjaideoita ja koristeita. Kyllähän joulumyynti kattaa monissa yrityksissä suuren osan koko vuoden tuotosta, mutta onko ihmiselle hyödyllistä langeta kaikkiin joulun houkutuksiin? Kuinka moni välittää joulun todellisesta merkityksestä?

 Minusta joulussa on kysymys rauhallisuudesta, läheisyydestä ja tärkeimmästä joulun sanomasta. Jouluna ihmisen tulisi hiljentyä ja viettää aikaa läheistensä kanssa nauttien ja rentoutuen. Mitä rauhoittumista se on, kun täytyy rampata kaikki mahdolliset kaupat metsästäen täydellisiä joululahjoja? Perinteet kuuluvat jouluun ja myönnän, että lahjojen antaminen ja saaminen on mukavaa, mutta kannattaako asioissa kuitenkaan mennä liiallisuuksiin?

Mehän olemme ensimmäisenä jouluna saaneet maailman suurimman lahjan: pelastuksen, pienessä poikavauvassa. Eikä kukaan voi antaa meille yhtä arvokasta lahjaa.

                                                                                   Kaikki kuvat We♥It

Älkääkä ottako tästä nokkiinne. Minun oli pakko kirjoittaa tämä joulu-ahdistus pois.. Tänä vuonna en vain ole inspiroitunut joulun vietosta samallalailla kuin ennen. Toivoisin, että joulufiilis saavuttaisi minut tänäkin vuonna..

Liian hyvässä tallessa

Syysloma aikana minulla oli tarkoitus toteuttaa vaikka mitä mainioita postausideoita ja kuvailinkin jonkin verran niitä varten. Kun tarkoitukseni oli ryhtyä rakentamaan tekstiä, en löytänytkään kameran liitäntäjohtoa.. Sitä on sitten tullut metsästettyä kuusta ja maasta, mutta kun ei sitä löydy niin ei löydy. Ärsyttää, koska kerrankin minulla olisi ollut inspiraatiota roppakaupalla sekä enemmän tai vähemmän kivoja kuvia jaettavana..  Yleisimmiten huoneessani vallitsee niin sanottu organisoitu kaaos. Tavaroita on siellä täällä ja pöydällä kaikki mahdolliset koulukirjat, mutta olen kyllä yleisimmiten tietoinen siitä mitä missäkin on. Nyt olen onnistunut pistämään muutamia asioita niin hyvään talteen, ettei minulla ole mitään käsitystä mihin olen ne laittanyt. Kaapelin lisäksi "hyvässä tallessa" on mm. eräs koulukirja, askartelutarvikkeita, dvd-boksi ja luoja ties mitä muuta, jota en ole vielä tajunnut tarvitsevani. No tarkoituksenani olisi tehdä huoneen suursiivous ennen joulua, jos sillon nämä mahdollisesti hukkaan joutuneet tavarat paljastaisivat piilopaikkansa?

Koulua on ollut syysloman jälkeen yksi päivä. Siitä huolimatta olisin tänään ollut täysin valmis jäämään kotiin.. Miten sitä mahtaa jaksaa jouluun asti? Ei se joululoma kyllä oikeastaan paljoa lohduta, kouluun on nimittäin palattava jo tammikuun kolmas päivä -.-'' Eikö jossakin tutkimuksessa ollut, että loman tulisi olla vähintään

 kaksi viikkoa, jotta töistä/koulusta tulee kunnolla irtauduttua ja levättyä?

Kaipaan lomaa..

Tämä on ollut jännä viikko. Tottakai siihen kuuluu niitä tylsiä ja tappavia koulutunteja, rasittavia läksyjä, hullun hankala englannin kuuntelu ja ylipitkiä päiviä jolloin kaikki aivotoiminta on kotiin tullessa täysin mahdotonta, mutta siihen on mahtanut myös kivojakin asioita.

Yleensä olen matikan tunneilla kuin puulla päähän lyöty, eikä mitään tajua. Lähinnä ihmettelen sanallisten tehtävien järjesttömyyttä. Kuka muka voisi hypätä kuutta normaalia porrasaskelmaa kerralla?, mutta keskiviikkona meillä oli ns. vieraileva opettaja Lontoosta, joka opetti meille rationaaliyhtälöitä englanniksi ja mää kerranki tajusin jotain! Ja olin aivan liekeissä koko loppu tunnin ku osasin tehdä annetut tehtävät! Ilo kylläkin loppui tänään lyhyeen, kun laskin neljä keraa yhtä ja samaa epäyhtälöä.. tuloksetta

Tällä viikolla alkoi Wanhojentansseihin harjoittelu enkä olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta ehkä minä saatan jopa oppia pitämään tanssimisesta. Tähän asti ajatus on lähinnä kammottanut ja kyllä se vieläkin hiukan hirvittää ajatella, että vajaan neljän kuukauden kuluttua pitäisi valssit valssailla ja tangoon taipua.. Olen kuitenkin iloinen (ainakin vielä), että päätin kuitenkin ottaa tuon tanssikurssin.

Kaikki kuvat on WeHearIt sivulta.. Se kamerankaapeli, kun on hukassa niin en omia kuvia saa koneelle -.-

Ei mulla tällä kertaa muuta :))