"On uskallettava lähteä.."

"Tyttö oli ujo ja hiljainen,
mutta tulvillaan elämää.
Sydämessä kipinä ikuinen, jota silmillä ei vain nää.
Hän tiesi, mitä tahtoisi ja unelmoida uskalsi.

 

On uskallettava lähteä, seurattava omaa tähteä. 
Sen kaukaa yksi nähdä voi. 
On uskallettava kulkea ja ovia joskus sulkea.
Saavuttaa mistä unelmoi.
Pelätä ei saa. 
 

 Tyttö yhä vieläkin muistaa sen,
miten otti hän askeleen.
Kaikki tuli elämän muuttaen.
Eikä palannut ennalleen.
Hän oli sitä etsinyt,
etsimänsä löytänyt.

On uskallettava lähteä, seurattava omaa tähteä.
Sen kaukaa yksi nähdä voi.
On uskallettava kulkea ja ovia joskus sulkea.
Saavuttaa mistä unelmoi
Pelätä ei saa
Ei voi luovuttaa

Sitä tyttö ei voi unohtaa
Kuinka tärkeää on
Että jossain joku odottaa"

Suvi Teräsniska - Tyttö



En ehkä ole se kaikista ujoin ja hiljaisin tyttö, mutta siitä huolimatta Tyttö-biisin on ollut helppo samaistua. Muuton todellisuus iski vasten kasvoja katsoessani tyhjää huonetta. Muistelin tapeteissa olevia jälkiä ja niihin liittyviä tarinoita. Olo oli jokseenkin haikea, vaikka samalla olin myös onnellinen opiskelupaikan vuoksi muuttamisesta. Olin unelmoinut näistä opinnoista ja tehnyt töitä unelmani eteen. Nyt oli aika sulkea yksi ovi ja uskaltaa lähteä eteenpäin omin voimin, luottaen kotijoukkojen korvaamattomaan tukeen. 

"Vartin verran tässä murehdin.."

..Ennen kuin mä nukahdan."

Riittäisipä se pelkkä vartti ja tulisipa se uni sen jälkeen.  

Muuttoon ja koulun alkuun on liittynyt niin monenlaista tekemistä ja muistamista, että mun illat on menny hyvin pitkään murehtiessa ja kirjoittaessa tolkuttoman pitkiä listoja siitä, mitä kaikkea pitää vielä muistaa huolehtia. Olen menettänyt yöuneni lukemattomia kertoja ja ne vähäisetkin yöunet on nukuttu huonosti.

 Oikeastaan sen jälkeen, kun tieto opiskelupaikasta tuli on aika mennyt kaikenlaisessa touhuamisessa; opiskelupaikan vastaanotto, kelan kanssa asiointi, asunnon etsiminen, asunnon kahtominen, kaikkinainen paperisota eri tahojen välillä, erilaisten ilmoitusten tekeminen, pakkaaminen, muuton suunnittelu...  
Joka välissä sai pelätä unohtaneensa jotain tärkeää. Itse asiassa mulla on kyllä yhä sellanen tunne, että jotain akuuttia on unohtunut :D

Pakkaaminen oli yhtä tuskaa, sillä minun tavaroita löytyi ympäri ämpäri taloa eikä kaikki tainnut tulla vieläkään matkaan. Rakas siskoni sanoi jo kesäkuussa, että aloita pakkaamaan pikku hiljaa, vaikka puoli tuntia päivässä niin se onnistuu paljon nätimmin. En tiedä enkä käsitä minkälaisessa kiireessä ja säheltämisessä kesä meni, koska enhän minä mitään ollut pakannut kesän aikana. Jokaisella siivousreissulla vein toki mukanani jotain tavaroita, mutta loppullinen pakkaaminen jäi viimeisille kolmelle päivälle. 

Tuolloin ajattelin, että huokaisen helpotuksesta, kun kaikki ohi. Ja nyt se pahin ja kiireisin vaihe alkaa olla ohi.
Minä olen muuttanut uuteen kaupunkiin ja aloittanut uudet opinnot!
Ja fiilis on uskomattoman hyvä :)