"Vartin verran tässä murehdin.."

..Ennen kuin mä nukahdan."

Riittäisipä se pelkkä vartti ja tulisipa se uni sen jälkeen.  

Muuttoon ja koulun alkuun on liittynyt niin monenlaista tekemistä ja muistamista, että mun illat on menny hyvin pitkään murehtiessa ja kirjoittaessa tolkuttoman pitkiä listoja siitä, mitä kaikkea pitää vielä muistaa huolehtia. Olen menettänyt yöuneni lukemattomia kertoja ja ne vähäisetkin yöunet on nukuttu huonosti.

 Oikeastaan sen jälkeen, kun tieto opiskelupaikasta tuli on aika mennyt kaikenlaisessa touhuamisessa; opiskelupaikan vastaanotto, kelan kanssa asiointi, asunnon etsiminen, asunnon kahtominen, kaikkinainen paperisota eri tahojen välillä, erilaisten ilmoitusten tekeminen, pakkaaminen, muuton suunnittelu...  
Joka välissä sai pelätä unohtaneensa jotain tärkeää. Itse asiassa mulla on kyllä yhä sellanen tunne, että jotain akuuttia on unohtunut :D

Pakkaaminen oli yhtä tuskaa, sillä minun tavaroita löytyi ympäri ämpäri taloa eikä kaikki tainnut tulla vieläkään matkaan. Rakas siskoni sanoi jo kesäkuussa, että aloita pakkaamaan pikku hiljaa, vaikka puoli tuntia päivässä niin se onnistuu paljon nätimmin. En tiedä enkä käsitä minkälaisessa kiireessä ja säheltämisessä kesä meni, koska enhän minä mitään ollut pakannut kesän aikana. Jokaisella siivousreissulla vein toki mukanani jotain tavaroita, mutta loppullinen pakkaaminen jäi viimeisille kolmelle päivälle. 

Tuolloin ajattelin, että huokaisen helpotuksesta, kun kaikki ohi. Ja nyt se pahin ja kiireisin vaihe alkaa olla ohi.
Minä olen muuttanut uuteen kaupunkiin ja aloittanut uudet opinnot!
Ja fiilis on uskomattoman hyvä :)

Elämän myrskyjä ja pelastuslauttoja

Nyt mennään jo marraskuussa, mutta minun blogini tuntuu olevan menossa vasta heinäkuussa....hups..

Ajattelin nyt kirjoittaa sellaisen postauksen, joka päivittäisi blogin suurin piirtein ajantasalle :)

 Levi fiilistelyjä, kun vielä oli kesä ja lämmin ja ihanan aurinkoisia päiviä..

 Miss those days..

 

Meiän vaavi matkusti kaikista leppoisimmin pohjoiseen ja takaisin :D Eihän sitä omaa petiä mikään korvaa, tietenkään :)

Meiän omenapuut tuotti nuoresta iästään huolimatta kunnolla satoa. Valitettavasti ne kiinnostivat myös lintuja ja ampiaisia.

Kesällä voi ja pitää nauttia pienistä asioista. Mutakakkua vanilijajäätelöllä hyvän kahvin kera on mainio esimerkki :)

Kerroin Levin postauksessa, että lomamme sai ikävän käänteen suruviestin myötä. 

Rakas pappani oli nukkunut pois..

Tällä hetkellä minulla on enää yksi isovanhempi elossa. 

Loppukesästä järjestimme hautajaiset, jonne suunnittelimme serkkujen kanssa kukka-asetelmia..

Tähän vuoteen on mahtunut paljon surua, kipua ja ongelmia. Oma koulun käynti on ollut todella ongelmallista eikä motivaatio tunnu millään riittävän itsenäiseen opiskeluun. Viime aikoina pahoja päiviä on ollu ihan liikaa ja omat voimat on tuntunu useinkin olevan aika lopussa. Itsetunnon rippeet on kadonnu taas jonnekin todella syvälle ja oma luonne on muuttunu entistä pelokkaammaksi..

Pahojen päivien aikana ilo on etsittävä pienistäkin asioista, kuten..

Paljain jaloin nurmikolla, se kuuluu kesään 

Marjatetki mehtään

Perheen kanssa käytiin ahkerasti puolukassa. Minä halusin käyttää tuollaista hinkkiä ämpärinä. 

A) Se on nostalginen 

B) Se täyttyy äkkiä :D

Nimipäivän kunniaksi sain ruusuja sekä kesän suosikkituoksun Mexx Pure ja sarjan suihkugeelin.

Opettelin kutomaan villasukat :D

Nyt näitä on jo kolmannet menossa

Meiän pikkupeto, joka ei ole ikään saanut kunnon nimeä. Reagoi kuitenkin nimiin Pirpana, Piipana, Piipura :D

Jatkoin tänäkin vuonna Kansalaisopiston yksinlaulutunteja. Haasteeksi osoittautui ruotsiksi laulaminen (minä kun en ole ollu ruotsin kielen kanssa tekemisissä sitten kirjoitusten). Veronica Maggio ei ollut itselle tuttu muusta kuin Kymppilinjan biisistä, mutta oli sitä ihan hauskaa laulaa :)

Valamiit villasukat! Näillä pärjää syysilloissa 

 

Kylmempinä aamulla Niki viihtyy sängyssä ja mahollisimman syvällä peitoissa :D On se vaan suloinen tapaus silloinkin kun hän päättää hajottaa lankakeräni pitkin olohuoneen lattiaa.. :D

Ranteeni alkoi alkusyksystä vihoittelemaan oikein kunnolla. 

Aluksi yritin pitää kutomisesta taukoa, pitää kättä levossa ja syödä särkylääkettä.. Mutta kun sekään ei auttanut, oli loppujen lopuksi pakko mennä jäsenkorjarille ja loppupeleissä vika oli pois paikaltaan olevissa niskanikamissa..

  

Mikä muu voi piristää?

Pirteän väriset kynnet

 

Normaalia vahvempi, pirteän värinen silmämeikki!

Kokeilin kerran Livboxista saatua MaxFactorin luomiväriä. Vaalean liila sävy oli omiaan mun vihreille silmille :)

Annan ja Petterin kanssa käytiin kattoon Sami Hedbergiä Caribiassa. Oli ihan hupanen ilta :D

Kate Jacobsin Lankakauppa-kirjat oli aivan mahtavia, joten lähdin mielelläni lukemaan "Lohturuokaa" kirjaa. Taattua laatua, mikä innoitti suuresti uusiin keittiökokeiluihin :D

Uusi muumimuki ja uutta teetä syysiltoihin 

Tämän kuun ensimmäisenä viikonloppuna olimme seurakunnan nuorten leirillä Ruonalla mahtavan porukan kanssa. Innostuin hiukan tekemään uusia (ja vanhoja tuttuja) leivonnaisia. Viikonlopun aikana käytiin Raamiksessa läpi ensimmäistä Pietarin kirjettä ja kuultiin mahtavaa opetusta. Joka välissä syötiin paremmin kuin hyvin ja iltaisin pelailtiin ja leikittiin ja laulettiin. Parit Intian Kaliffit sai aikaan melekoset naurukohtaukset :D

Ihan loistava viikonloppu aivan mahtavan porukan kanssa! Tällaiset hetket saa arvostamaan kaikkia lähellä olevia ystäviä ja ymmärtämään kuinka tärkeitä ne on! 

Onneksi näitä elämän parhaita viikonloppuja on mahdollista viettää silloin tällöin, sillä tälläkin hetkellä olen Turussa Maata Näkyvissä -festareilla!

Siitä lisää myöhemmin :)

(EDIT: Julkaisin postauksen aiemmin kännykällä, joten kuvat olivat sen vuoksi pieniä ja osa näköjään ruudun vasemmassa laidassa. Pahoittelut!)