En ole koskaan ollut aamuihminen. Vaikka menisinkin iltaisin hyvissä ajoin nukkumaan, aamulla herääminen on aina yhtä hankalaa. Puhelin herättää puolta tuntia aikaisemmin, jotta voin torkuttaa pari kertaa ennen kuin edes vakavasti harkitsen ylösnousemista. En voi edes kuvitella käyväni esim. suihkussa aamuisin vaan minun on aina käytävä illalla.
Kun pakkasasteet lähentelevät uhkaavasti kolmeakymmentä, sängystä poistuminen tuntuu lähes mahdottomalta. Yhtäkkiä sänky, peitto ja tyyny tuntuvat maailman ihanimmilta asioilta ja niistä eroaminen tuntuu lähes sydäntä raastavalta :D
Minulla on tapana laittaa puhelimen herätyskellon ääneksi jokin sellainen biisi, joka varmasti saisi minut nousemaan ylös (eli yleensä jotain ei-niin-rauhallista tai jotain mistä en oikein pidä). Yhtenä iltana selailin eri vaihtoehtoja, mutta olin nukahtanut kesken kaiken. Aamulla säikähdin sydänjuuriani myöten, kun puhelinkapula alkoi huudattaa Frontside Ollieta. Järkytys oli niin suuri, että meinasin heittää koko melutoosan päin seinää, sillä akuutin muistihäiriön seurauksena en tajunnut, miten hälytyksen saa pois päältä. Pitäisi kai vaihtaa herätysääntä :D
Nyt edessä on koeviikko. Lupasinko edellisen koeviikon jälkeen petrata koulussa? Oliko minulla aikomuksena aloittaa kokeisiin lukeminen ajoissa?.. Hupsista taisin unohtaa...
Seuraavat pari viikkoa ovat melkoisen stressaavia. Kun koeviikko on ohi, on jäljellä kahdet wanhojen tanssi harjotukset (joista toinen on kenraali). Kauhiaa, miten äkkiä aika kuluu. Vastahan me alotettiin harjottelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisin todella iloinen, jos jättäisit kommentin :)