Kun ei huvita opiskella...

..Kannattaa päivittää blogia. Sain viettää kuluneen viikon aivan itsekseni, sillä porukat olivat kuntoutuksessa. Täytyy myöntää, että pidän todella paljon siitä, että saan olla ylhäisessä yksinäisyydessäni ja suunnitella päiväni juuri sellaisiksi kuin haluan. Kotona olo ja ystävien tapaaminen olisi ollut mukavampaa, jos koeviikko ei olisi alkanut. Itselläni koeviikko on tällä hetkellä puolessa välissä. Kolme koetta on takanapäin ja kolme vielä edessä. Uskon kylläkin, että huominen matikan koe ei todellakaan mene läpi, joten suuntani käy kohti uusintoja..

Perjantaina menin kouluun matemaatikan kertaustunneille. Minulla oli tarkoituksena kerrata kokeisiin, mutta kas kumaa päädyin laittamaan hiuksia. Mistähän moinen mahtaisi johtua? (Saa sitä ihmetellä, miksei matikka mahda mennä läpi) Noo jokatapauksessa löysin kaapistani mukavan poltetun oranssinvärisen tunikan, jonka olemassaolon olin aivan tyystin unohtanut.

Koskaan ennen en ole lakannut kynsiäni mustaksi. Kynsilakkakokoelmaa katsellessani ihmettelin, miksi minulla ylipäätäänsä on musta kynsilakka. Rohkea rokan syö vai miten se nyt menikään niinpä päätin testata mustaa kynsilakkaani. Pelkkä musta lakkaus ei kuitenkaan ollut ihan minun mieleeni, joten päätin vetäistä sen päälle kultaista glitterlakkaa. Musta lakka on Oriflamen nuorten Very Me linjan lakka Night Fever. Kultainen Glitter lakka on todella todella vanha. Muistaako joku sellaisen sarjan kuin Teininoita Sabrina? Hienoina lapsuusvuosina olin valtava Sabrina-fani ja no minulla oli myös kaikki Sabrinan Salat -lehdet, jotka ilmestyivät sarjan päätyttyä. Niiden mukana sai aina jonkin kosmetiikkatuotteet. Useimmat niistä ovat jo päätyneet roskiin, mutta tämä kynsilakka on vielä ihan käyttökelpoista

Pliis sanokaa joku, että muistatte Sabrinan, Salem-kissan ja hänen Zilda ja Hilda tädit! Teininoita Sabrina on meidän 90-luvun lasten sarja. Nykyään näkyy vain Waverly Placen velhot, mikä ei todellakaan ole sama asia..

 Pilkettä silmäkulmassa.. kirjaimellisesti :D

Koeviikon jälkeen koitaa uusi ihana jakso jota varten minun piti lähteä metsästämään näitä: 

 Mutta päädyin ostamaan myös nämä:

(puollustuksekseni sanottakoon, että nämä olivat huikeassa tarjouksessa)

Ajattelin ilahduttaa kotiin palaavia porukoita ja valmistin neljän tähden illallisen:

Alkupala: Juustoinen juureskeitto ja patonkia

Pääruoka: Naudan sisäfile, pippurinen juustokastike, perunapalloja ja salaattia

Jälkiruoka: Suklaamousse

Okei ehkä se eihän tähtiin asti yllä, mutta ihan hyvää vaikka itse sanonkin. 

Lopuksi äidin tuomat tuliaisit Paletista :)

Trigonometriset funktiot, derivointi sekä aritmeettiset ja geometriset lukujonot ovat sekoittaneet aivoni niin ettei tästä postauksesta tullut kovin järkevä. Pahoitteluni. 

Wanhat 2012

Koko helmikuu on ollut sellaista hässäkkää, että blogi on auttamatta jäänyt täysin huomiotta. Minulla oli paljon ideoita ja asioita, joista minun oli tarkoitus postailla, mutta koskaan ajatukset eivät muuttuneet teoksi. Nyt haluan kuitenkin jakaa teille kuvia ja tunnelmia yhdestä maailmani ihanimmasta päivästä.

Harjoituksien alkaessa olin lähes tulkoon kauhuissani. Mitä ihmettä minä olenkaan ajatellut?! Minä, joka suurinpiirtein omistan kaksi vasenta jalkaa, olen päätynyt tanssimaan wanhat. Kauhuani ei missään nimessä lievittänyt se, että myöhemmin sain tietää tanssiparini olevan oikeasti todella hyvä tanssimaan. Harjoituksissa oli kuitenkin yllättävän hauskaa ja jossain vaiheessa aloin oikeasti nauttia tanssimisesta ja wanhojenharjoituksista muodostui päivän kohokohta. 

 Lukuisia iltoja tuli vietettyä koneen äärellä metsästäen erilaisia pukuja. Päädyin tilaamaan oman pukuni netistä mittatilaustyönä, jota myöhemmin vielä jouduttiin lyhentämään aika reippaanlaisesti. Lisäksi nyöritysnauha oli kovin huonolaatuinen, joten ostin ommeltun organza nauhan tilalle satiininauhaa :))

 Parempia kuvia mekosta:

Kampauksen suhteen minulla oli vain yksi toive: haluan hiukset kiinni. Tiarat eivät ole koskaan olleet oikein minun juttuni enkä kokenut olevani prinsessa, joten en halunnut tiaraa kampaukseeni, sen sijaan tilasin tuollaisen kukallisen hiuskoristeen, jonka halusin kampauksen sivulle. Kampaaja, joka laittoi hiukseni, oli aivan älyttömän hyvä ja pidin todella paljon kampauksestani. Kampaus oli niin kestävä, että minulla oli se vielä sunnuntainakin päässä :D Nukuin kaksi yötä eikä kampaukselle käynyt kuinkaan (enkä edes nukkunut istualtaan tai hiuksiani varoen :D) 

Tässä näette hiukan tuota kampausta :) Tämä kuva (ja kaikki ulkokuvat) on otettu lauantaina, sillä en älynnyt perjantaina ottaa ulkona kuvia. Okei, on se hiukan kärsinyt, mutta minä olin kumminkin nukkunut sillä eli siihen nähden se on vielä hyvässä kunnossa

Stressasin Wanhojentansseja etukäteen älyttömän paljon, mutta virallisena päivänä minä nautin jokaisesta hetkestä! Kaikki ne tuskaiset laittautumishetket pukuhuoneessa, kehittävät keskustelut ennen ja jälkeen esityksen, viime hetken ulkonäkökriisit ja itse tanssiesitykset tekivät päivästä ikimuistoisen. Viisi vuotta olin varma, etten tanssi wanhoja, mutta onneksi päätin kuitenkin toisin ja kysyin Anssia tanssiparikseni. Turhaan ei sanota Wanhojen olevan yksi lukioajan parhaimmista hetkistä!

Minulla ainakin näkyi olevan hauskaa :D

Ihanat tytöt!      

Henna, Mari-Ann, Minä ja Taru 

'

Minä kahden prinsessan kanssa :)

Taru, Minä ja Henna 

Oppilaskunnan puheenjohtajat :)

Ihana ystäväni Saana tuli kattomaan wanhoja oli ihana nähdä pitkästä aikaa! :)

Tässä vielä pari onnistunutta ulkokuvaa. Oli hiukan kylmä..

Täytyy myöntää etten kuitenkaan osannut kuvailla tätä kokemusta niin hienosti kuin olin ajatellut. Lyhyesti kiteytettynä: Päivä oli aivan mahtava ja ikimuistoinen! 

Heräämisen sietämättömyys

En ole koskaan ollut aamuihminen. Vaikka menisinkin iltaisin hyvissä ajoin nukkumaan, aamulla herääminen on aina yhtä hankalaa. Puhelin herättää puolta tuntia aikaisemmin, jotta voin torkuttaa pari kertaa ennen kuin edes vakavasti harkitsen ylösnousemista. En voi edes kuvitella käyväni esim. suihkussa aamuisin vaan minun on aina käytävä illalla.

Jep. Kuvaa erittäin osuvasti meikäläistä kuuden aikaan aamulla

Kun pakkasasteet lähentelevät uhkaavasti kolmeakymmentä, sängystä poistuminen tuntuu lähes mahdottomalta. Yhtäkkiä sänky, peitto ja tyyny tuntuvat maailman ihanimmilta asioilta ja niistä eroaminen tuntuu lähes sydäntä raastavalta :D

Minulla on tapana laittaa puhelimen herätyskellon ääneksi jokin sellainen biisi, joka varmasti saisi minut nousemaan ylös (eli yleensä jotain ei-niin-rauhallista tai jotain mistä en oikein pidä). Yhtenä iltana selailin eri vaihtoehtoja, mutta olin nukahtanut kesken kaiken. Aamulla säikähdin sydänjuuriani myöten, kun puhelinkapula alkoi huudattaa Frontside Ollieta. Järkytys oli niin suuri, että meinasin heittää koko melutoosan päin seinää, sillä akuutin muistihäiriön seurauksena en tajunnut, miten hälytyksen saa pois päältä. Pitäisi kai vaihtaa herätysääntä :D

Nyt edessä on koeviikko. Lupasinko edellisen koeviikon jälkeen petrata koulussa? Oliko minulla aikomuksena aloittaa kokeisiin lukeminen ajoissa?.. Hupsista taisin unohtaa...
Seuraavat pari viikkoa ovat melkoisen stressaavia. Kun koeviikko on ohi, on jäljellä kahdet wanhojen tanssi harjotukset (joista toinen on kenraali). Kauhiaa, miten äkkiä aika kuluu. Vastahan me alotettiin harjottelemaan!

Pitsiä ja rusetteja

Joulun jälkeen lähdimme äidin kanssa käymään Ylivieskassa. Tarkoituksenani ei ollut ostaa mitään kovin kummoista, vaikka äidin mielestä minun täytyisi kahtella itselleni tasapohjaisia talvikenkiä. Olen nimittäin kulkenut koko talven yksillä ja samoilla korkkareilla, mutta ajotunneille olen laittanut kesätennarit ja villasukat. Kenkien ostaminen on hyvin hyvin hankalaa. Ainakin minun tapauksessani. Jos ostosreissun tarkoituksena on löytää tietyn tyyppiset kengät, et löydä mistään sellaisia, jotka aidosti miellyttäisivät. Kun tarkoituksena on metsästää jotain muuta tai olet päättänyt olla ostamatta enää yksiäkään kenkiä niin silloin tietenkin löydät juuri täydellisen parin. Niinhän se menee.. vai mitä? 

Näin kävi jälleen kerran myös minulle. Tarkoituksenani oli ostaa talvikengät, mutta ei sellaisia tuumannut löytää. Kuitenkin löysin alennusmyynneistä korkokengät, jotka suorastaan huusivat minua ostamaan ne!! Hinnasta oli -50% alennusta (eli maksettavaksi jäi alle parikymppiä) ja tämä pari oli viimeinen omaa kokoani. Kaikki muut olivatkin liian isoja. Lisäksi äitini mielestä minulla ei ole tarpeeksi hyviä juhlakorkokenkiä, joten en voinut muuta kuin napata kengät ostoskoriin. Minä pidän niistä todella paljon. Musta pitsi sekä söpöt rusetit varastivat huomioni samantien!

                            

Ai niin! Kyllä minä itse asiassa löysin myös ne talvikengät. Ne eivät ole kovin hienot, mutta ovatpahan ainakin käytännölliset ulkoillessa.  En viitsinyt rueta niitä kuvailemaan.

Tässä ovat tämänhetkiset "kenkä-rakkauteni". Toiset ovat yksinkertaisesti kauniit ja toiset ovat mukavat ja käytännölliset. Oikealla puolella olevat kengät ovat itse asiassa minun tanssikengät wanhoja varten. Niiden metsästäminen oli kyllä yhtä tuskaa, sillä halusin kengät joissa on remmi ja pyöreä kärki. En henkilökohtaisesti pidä sellaisista piikkikärkisistä korkkareista vaan olen aina mieltynyt pyöreään kärkeen. Kuva ei valitettavasti anna oikeutta nuille kengille, mutta niissä tärkeintä onkin mukavuus eikä tyyli (eihän ne edes mekon alta juurikaan näy), ne ovat ehkä parhaimmat korkokengät mitä minulla on ikinä ollut ja tanssiminen on huomattavasti helpompaa hyvien kenkien kanssa :))

Uusi vuosi, uudet lookit

Vuosi 2011 toi mukanaan paljon hyvää ja uudenlaisia kokemuksia. Olen saanut Renatesta, Fannista ja Vilmasta entistä parempia ystäviä (ISO KIITOS SIITÄ!). Oletin, että vuosi 2011 päättyisi kotoa käsin kuten mikä tahansa lauantai, mutta eipäs sittenkään! Tyttöjen kanssa aateltiin, mitä jos juhlittas uutta vuotta porukalla. Niinpä kutsu kävi seuraavasti: miten ois? new years party at the old house! 

Saimme kunnian viettää uuden vuoden pippaloita Renaten perheen vanhassa talossa (joka tosiaan oli kokonaan meidän käytössä). Meillä oli sellainen suunnitelma, että luotas uutta vuotta varten ihan uudet lookit :) Niinpä hiustensuoristaja laitettiin lämpiämään ja meikkistudio pystyyn. Minä toimin maskeeraajana ja tein jokaiselle aivan uudenlaiset meikit. Tytöt pääsi sitten kolmestaan meikkaamaan mua :) Hiustenlaitossa jokainen oli jollain lailla mukana :D Tässäpä näette hiukan illan tuloksia.

Renate

Renatella on aivan ihanat hiukset. Punainen on ehdottomasti Renaten väri, joka vahventui uuden värjäyksen myötä. Oli ihan hauskaa päästä pitkästä aikaa värjäämään jonkun hiuksia. Fanni teki Renaten kiharat (joista tuli muuten ihan super kestävät olivat nimittäin tosi nätit vielä koulun alkaessa maanantaina). Neidin vieno toive oli, että osaatko sinä tehdä sellaista smokey eyes -meikkiä. Sitä minä lähdin jäljittelemään ja lopputulos ei ole yhtään hassumpi. Luomivärien lisäksi käytin mustaa glitter-rajauskynää. Renatesta tuli oikein viehkeä :))

 Fanni

Fannilla on herkät silmät, joten en uskaltanut ryhtyä kikkailemaan, minkälaisia silmämeikkejä uskaltaisin käyttää. Niinpä Fannin kohdalla keskityttiin kulmiin ja huuliin. Tästä mustavalkoisesta kuvasta se ei valitettavasti erotu, mutta Fannille tehtiin ihanan punainen huulimeikki. Lisäksi tummat, siistit kulmat sekä ripsaria. Meikki ja taakse kootut hiukset saivat Fannin näyttämään ihan filmitähdeltä, jonka nimeä kukaan meistä ei saanut päähänsä :)

Vilma

Vilmalla on normaalisti hyvin hyvin huomaamaton meikki. Niinpä tein hänelle jotain todella räväkkää. Smokey Eyes idealla toteutettu sininen silmämeikki yllätti jopa minut itseni, sillä mielestäni se oli todella nätti. Räväkkä, erottuva, ensisilmäyksellä jopa shokeeraava, mutta minusta se oli aikas hieno. Vilman hiukset on kokonaan tupeerattu ja siloteltu taakse (Vilma: jälleen kerran pyydän anteeksi kokemaasi kärsimystä).

Sininen sopii oikein mukavasti Vilman ruskeisiin silmiin :) Tässä vaiheessa olimme valvoneet jo aika lahjakkaasti, joten antakaa anteeksi, etten ole hoksannut pyyhkäistä varissutta väriä pois ennen kuvan ottoa. Valitettavasti en saanut kovin onnistuneita lähikuvia muiden meikeistä :( 

Vilma on ottanut kuvat Renatesta ja Fannista omalla järkkärillään. Minä sain ottaa hänestä kuvia ja täytyy myöntää, että se oli paha virhe!! Itselle tuli nimittäin hirviä järkkärikuume... No kuitenkin, tämä alin kuva on itse asiassa ihan puhdas vahinko, mutta siitä tuli todella hauska :D

Ja minä

Tytöt saivat sitten kehitellä minulle jotakin. Oli ihan hauskaa istua sohvalla kun kolme ihmistä pyörii ympärillä ja selittää mitä kenenkin pitäisi tehdä :) Tytöt tekivät tosi nätin ja kevyen silmä- ja huulimeikin. Hiukseni olivat "hiukan" itsepäiset (kuten kuvasta näkyy), niinpä niitä lähinnä tupeerattiin jonkin verran ja "heitettiin" toiselle olkapäälle. Hiukseni ovat luonnostaan meko taipuisat :D

Ja tässä on vain pieni osa siittä meikki määrästä mikä meillä oli käytettävissämme :DD

Nautimme hyvästä ruoasta, jota jokainen meistä toi jonkin verran mukanaan. Fannin tekemä kanapiirakka ja Renaten tekemät salaatit oli superhyberhyviä. Minä vein mennessäni pizzaa, sateenkaarikakkua ja piparminttucupcakeseja. Samalla vietettiin myös minun synttäreitä kaveri porukalla ja täytyy myöntää, että oli aika mahtavat synttäri- ja uuden vuoden partyt! Me pelattiin Aliasta aamuviideltä, joten voitte varmaankin kuvitella miten taidokkaita sanaselityksiä saimme aikaan :D 

Uutta vuotta kuuluu perinteisesti juhlistaa kuohuviinillä. Otin kuitenkin huomioon (vielä) alaikäiset ystäväni ja vein mukanani Robby Bubble lasten "kuoharia" :DD 

Nukkuminen on uutena vuotena ihan liian yli-arvostettua eikö niin? Niinpä me valvoimme rapiat 30 tuntia..

Oikeasti aikuinen?

Joulukuun 30.päivä saavutin sen paljon puhutun, maagisen, täysi-ikäisyyden rajan.  Olihan se ihan sydäntä lämmittävää, kun Facebookissa odotti 50 onnittelua, puhelin vilkkui onnittelu viestien merkiksi ja posti toi mukanaan muutaman kortin. Tämän merkkipäivän jälkeen yleisin kysymys onkin ollut, että miltä nyt tuntuu olla täysi-ikäinen?

Joka kerta vastaukseni on lähes samanlainen: ei mitenkään erikoisemmalta. Jos totta puhutaan niin koen olevani ihan samanlainen "tenava" kuin olen ollut aiemmin. En tiedä vaikuttaako asiaan se, että olen pienestä pitäen ollut "pikku vanha" ja aikuismaisuuteni on ilmennyt jo paljon aiemmin. Elämääni on vain mahtunut paljon kaikenlaista. Niin hyviä kuin huonoja hetkiä ja jokainen niistä on kasvattanut minua ihmisenä.

Olen (vielä) kortiton täysi-ikäinen..Peruutin ajokortin kirjallisten tentin syntymäpäivältäni. Joululoma oli yksinkertaisesti liian lyhyt, jotta olisin ehtinyt opiskella ja harjoitella. Olen pärjännyt tähänkin asti ilman ajokorttia, joten miksi en pärjäisi vielä yhden kuukauden verran. Saa nähdä kuinka montaa kertaa joudun tenttimään niitä kirjallisia ennen kuin pääsen läpi. Opiskelumotivaatio alkaa uhkaavasti olla nollassa niin autokoulun kuin lukion osalta.

minä "muutama" vuosi sitten

Hiukan päivitetympi versio.. Yhtään en ole muuttunu 18 vuoden aikana? :D

En ole aivan täysin sisäistänyt omaa ikääni tai sen tuomia muutoksia. Toki pankista on lähetetty kirjeet ja ilmoitettu, että minun pitäisi tulla neuvottelemaan rahan käytöstä (ihan niinkuin en tähän asti olisikaan osannut käyttää rahaa..), oikeusministeriöstä lähettiin kuvalliset ohjeet siitä, miten äänestät presidentinvaaleissa, mutta ensimmäinen asia, josta tajusin (ja josta iloitsin suuresti) täysi-ikäisyyden edun ei suinkaan liittynyt alkoholiin vaan siihen, että minäpä voin ostaa itse loput Criminal Minds tuotantokaudet!! :DD

En halunnut valtavia pippaloita syntymäpäivän kunniaksi. Itse asiassa minä käperryin syntymäpäiväni kunniaksi sohvan nurkkaan ja kahlasin Criminal Mindsin 2.tuotantokautta. Täytyy myöntää, että minä nautin siitä. Tuttuja on toki kahviteltu näin jälkikäteen. Tavallaan on hauskaa syntyä niin loppuvuodesta, että ihmisiä ei kertakaikkiaan voi käskeä kylään virallisena päivänä. Näin ollen syntymäpäivä ikään kuin jatkuu seuraavan vuoden puolelle. Tosin pienenä se oli hyvin turhauttavaa.. sillä joululahjoissa luki, että tämä on sitten joulu- ja syntymäpäivälahja. Enää se ei tietenkään haittaa, mutta pienenä se hiukan kismitti.. :DD

Kun nyt lahjoista tuli puhetta niin voisin esitellä ihania syntymäpäivälahjoja:

 Äidiltä sain aivan ihanan kimpun, jossa oli kymmenen ruusua ja kahdeksan vaaleanpunaista tulppaania.

Tätä lahjaa olin toivonut. Tämä risti on erään naapurimme valmistamaa käsityötä. Mielestäni se on todella kaunis. (Jostain syystä kuva jäi sen verran epätarkaksi, että risti näyttää vinolta. Sitä se ei kumminkaan ole :) )

Rakas siskoni ja hänen poikaystävänsä antoivat minulle tällaisen laatikon ja totesivat, että siellä on sellaista pientä ja tarpeellista. Nauroin, että mahtaakohan tässä olla sellainen maatuska-ajatus ja laatikosta paljastuisi vain lisää paketteja ja pienimmässä on lahja :D Näin ei kuitenkaan ollut. Laatikko itsessään oli todella kaunis, mutta sisältö löi kyllä ällikällä:

Olen lähestulkoon intohimoinen ruoan laittaja (kiitos rakkaan äitini), niinpä paistinpannu ja kokkiveitsi olivat aivan mainio lahja! Kyseessä ei kuitenkaan ole mikä tahansa keittiöpuukko ja pannu vaan ne ovat Heirolin tuotteita joissa on vieläpä perjantaikokin signeeraus. Taattua laatua ja todellakin tarpeellista. Yllättävää kyllä lahjaan kuului myös Fresita mansikka kuohuviini. Tästä en osaa kyllä mennä sanomaan vielä mitään, pullo on meinaan yhä korkkaamatta :D

Lahjaan kuului myös peli. Lautapelit ja muut seurapelit ovat myöskin minun juttuni! Niinpä sain tällaisen ruokaan, juomaan ja seurapiirielämään liittyvän pelin. Kysymykset eivät kieltämättä ole mitenkään helpoimmasta päästä, mutta aina oppii uutta. Vai tiesitkö sinä, minkä niminen on kaki hedelmä?

 Ystäväni Saana oli tehnyt minulle ihanan kynttilä maljan, johon kuului koristehiekkaa ja simpukoita :) Parhaimmat ystävät tietävät tarkalleen mistä pidät!

Sain myös serkuilta aivan ihanat Luhtan lakanat (joista en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa ennen kuin pakkasin ne Todella-tarpeellista-kun-lähdet-opiskelemaan -laatikkoon)

 Tarjolla oli tekemääni kinkkupiirakka sekä äidin taikomaa sateenkaarikakkua :)